Avustajani Laura Nordström osallistui Roomassa pidettyyn viidenteen maailman kansanedustajien kokoukseen, joka koski Tiibetin tilannetta. Oli harmillista, että parlamenttityöni esti minua osallistumasta, sillä kokoukseen ei osallistunut avustajani lisäksi ketään muuta suomalaista. Suomalaisilla ei ole muutenkaan aihetta ylpeyteen, sillä poliittinen johtomme ei ole koskaan virallisesti tavannut Dalai Lamaa.
Laura Nordström ja Tiibet-aktivisti Richard Gere[:]
Mielestäni Tiibetin tilanteessa on kaksi erityisen ajankohtaista teemaa: Tiibetin ongelmien kytkeminen Kiinan yleiseen tilanteeseen ja ilmastonmuutos.
Tiibetiläisten olot ovat vaikeutuneet viimeisen puolentoista vuoden aikana melkoisesti: vuoden 2008 maaliskuun tapahtumien jälkeen kontrolli on kiristynyt äärimmilleen ja kiinalaisten ja tiibetiläisten neuvottelut ovat olleet pattitilanteessa jo vuoden verran. Lokakuussa teloitettiin Kiinan virallisten tietojen mukaan kaksi tiibetiläistä, kun taas Dharamsalan edustajien mukaan kuolleita on neljä.
Tiibetin kohdalla kyse on kokonaisen kulttuurin hävittämisestä, mutta kestämätön tilanne on myös tärkeä linkittää Kiinan yleiseen ihmisoikeustilanteeseen. Ilman demokratian vahvistamista Kiinassa on vaikea nähdä tiibetiläisten vapauksien riistämisen loppuvan.
On hyvä muistaa kokouksessa puhuneen Tiibetin maanpaossa olevan parlamentin puhemiehen Penpa Tseringin sanat: “Kyse on rauhasta, oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta.” Aktiivisuus Tiibet-kysymyksessä ei ole Kiinan vastaista toimintaa. Todellisuudessa tiibetiläisten elintason parantaminen ja poliittisten sekä uskonnollisten oikeuksien palauttaminen vahvistaisi Kiinan mainetta, ei päinvastoin. Dalai Lama muistutti puheessaan meitä siitä yksinkertaisesti seikasta, että ihmisillä on oikeus tietoon. Mediasensuurin poistaminen edesauttaisi rakentavien keskustelujen syntymistä.
Kokouksessa nousi paljon esille ilmastonmuutoksen vaikutus Tiibetiin. Useimmat tuntevat ihmisoikeuksiin ja kulttuurin katoamiseen liittyvät kysymykset, mutta suurin osa ei muista Tiibetin ylänköjen sulavien jäätiköiden olevan “kolmas napapiiri”. Tiibetiläisten aito autonomia voisi olla myös ratkaisu alueen resurssien kestävämpään käyttöön.
