Heidi Hautala ja elokuvaohjaaja Andrei Nekrasov tapasivat Dalai Laman helmikuussa.
Tämä 10.3. muistopäivän vuoksi minun ja elokuvaohjaaja Andrei Nekrasovin kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen blogissa ja uutisoitu nettilehden sivuilla. [:]
Heidi Hautala ja Andrei Nekrasov:
TIIBET 10.3.2008 – TOTUUS VIHDOIN ESIIN
10. päivällä maaliskuuta on kaksoismerkitys Tiibetin historiassa. Tuona päivänä, vuonna 1959, Dalai Lama pakeni Tiibetistä, jonka kiinalaiset olivat miehittäneet. Samana päivänä vuonna 2008 tiibetiläiset munkit lähtivät kaduille protestoimaan Kiinan sortotoimia vastaan. Kiinalaiset tukahduttivat kansannousun väkivalloin. Tapahtumista ei ole vieläkään tehty riippumatonta tutkimusta. Merkittävää on se, että Kiinan hallitus on syyttänyt tiibetiläisten maanpaossa olevaa hallitusta ja Dalai Lamaa mellakoiden suunnittelusta.
Meillä oli harvinainen ja etuoikeutettu mahdollisuus tavata tiibetiläisten hengellinen johtaja Intian Dharamsalassa paikallisena uuden vuoden päivänä. Hänen pyhyytensä Dalai Lama on tietysti hyvin tietoinen siitä, mitä Kiinan hallitus hänestä ajattelee. Susi munkin kaavussa, itse piru – näin viittasi leikkiä lasken 74-vuotias rento Dalai Lama itseensä. Vakavammalla äänensävyllä hän sanoi tarjonneensa kaikki hallituksensa arkistot tutkittavaksi todistaakseen, ettei Tiibetin pakolaishallinto ole ohjaillut kansannousua päämajastaan Dharamsalasta käsin.
On vaikeaa olla uskomatta Dalai Lamaa. Hän on hyvin sydämellinen ja avarakatseinen henkilö, ilman että hän vaikuttaisi naiivilta tai hyväuskoiselta. Hänellä on ylivertaiset sosiaaliset taidot, mutta mikään hänen sanomisistaan ei kuulostanut lattealta. Jotkin hänen näkemyksistään voidaan tulkita optimistisiksi. Hän esimerkiksi ylisti Euroopan unionia sen kyvyistä asettaa yhteinen etu yksittäisten jäsenvaltioiden edelle. Kyynikot voisivat reagoida tällaiseen lausuntoon alentuvalla virnistyksellä. Mutta kun sanat tulevat eräältä silmälasipäiseltä munkilta tuhansien kilometrien päästä Brysselistä, tuntuvat ne inspiroivilta ja innostavilta. Niissä on selkeä suunta, pyrkimys ja ydin.
Dalai Laman poliittinen päätavoite on selvästi tavallisten tiibetiläisten hyvinvointi, ei Tiibetin itsenäisyys. Kiina leimaa hänet edelleen vaaralliseksi separatistiksi, vaikka hänen ajamansa “aidon itsehallinnon” käsite perustuu Kiinan alueelliseen koskemattomuuteen ja perustuslakiin. Dalai Laman edustama keskitien lähestymistapa on itse asiassa liian maltillinen joillekin Tiibetin kannattajille. Kuitenkin kuten usein tapahtuu, pitää sortovalta maltillisen ja viisaan mielipiteen esittäjää kaikkein vaarallisimpana. Sortovallalle vastapuolen radikalismi on kätevä oikeutus omille agressioille. Dalai Laman ainutlaatuinen moraalinen auktoriteetti tekee hänestä pirun kiinalaisten silmissä.
Miksi muuten yhdeksän pakolaishallituksen kanssa käydyn neuvottelukierroksen jälkeen Peking edelleen kieltäytyisi myöntämästä, että olisi parempi toimia rakentavan kumppanin kanssa? Vai haluaako Kiina todellisuudessa radikalisoida tiibetiläisen opposition ja murskata sen vielä häikäilemättömämmin kuin vuonna 2008?
Dalai Laman moraalisen auktoriteetin vaarallisuus ei piile pelkästään, tai ehkä ei edes suurin osin, hänen suuressa vaikutusvallassaan tiibetiläisiin. On yhä enemmän todisteita siitä, että monet rehelliset kiinalaiset, oppineet, lakimiehet, opiskelijat ja tavalliset matkaajat haastavat virallisen propagandan, joka vääristelee Dalai Laman sanomaa.
Kyse ei ole vain Kiinan hallituksen politiikan selkeästi uhkaamista Tiibetin kansasta, autonomiasta tai erikoislaatuisesta kulttuurista omine kieline ja kulttuureineen. Kyse on myös ihmiskunnan perusolemuksesta. Myötätunnosta. Kyse on arvoista, jotka voivat olla pahasti nationalistisen valtioajattelun tiellä. Näitä arvo ja edusti kuuluisassa videossa Tiananmenin aukion yksinäinen sankari, joka ei väistynyt tankin edessä.
Moni ihailee Dalai Lamaa. On hyödyllistä kysyä, mitkä ovat ihailun syyt. Uskonnollista johtajaa Dalai Lamaa ihailevat monet sellaiset ihmiset, jotka muuten pitävät uskontoja syyllisinä moneen nykymaailman ongelmiin. Buddhalaisuuttahan ei yhdistetä fanaattisuuteen, joka ajaa väkivaltaan. Mutta ovatko epäuskollinen kyynisyys, ahneus ja moraalinen välinpitämättömyys todella parempia kuin ongelmat, jotka juontuvat uskonnoista? Vai olisivatko todellisuudessa uskonnollinen fundamentalismi ja häikäilemätön materialismi toistensa reaktioita? Todellisuudessa ne esiintyvät rinta rinnan oikeuttaen toinen toisensa vaatimukset poliittisesta vallasta.
Ihmisluonnon ja ihmisoikeuksien yhteensovittamiseen pyrkivä Dalai Laman edustama hengellisyys on vaihtoehto tälle epäpyhälle yhteiselolle. Tämä tekee hänestä ainutlaatuisen, ja tämän takia hän ansaitsee koko maailman ihailun ja tuen.
Dalai Laman suuresti arvostama Euroopan unioni ei saa jättää tiibetiläisiä pulaan. Nyt on ratkaiseva hetki uudistaa EU:n tuki Dalai Laman vaatimukselle Tiibetin aidosta itsehallinnosta. Vähin mitä EU voi tehdä, on vaatia kansainvälistä riippumatonta tutkimusta siitä, mitä tapahtui Tiibetissä kaksi vuotta sitten. Mitkä olivat todelliset syyt ja seuraukset 10.3.2008 tapahtuneessa kansannousussa? Puolustamalla oikeutta tietää totuus Euroopan kansat puolustaisivat samalla sekä todella uhanalaisen kansan oikeuksia että arvoja, jotka he vakuuttavat olevan EU:n perusta.
Andrei Nekrasov
Elokuvaohjaaja
Heidi Hautala
Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja
