///Tasa-arvo
Äskettäin ilmoitettiin, että hallituksen turvallisuus- ja puolustusselontekoa ryhtyy valmistelemaan viiden huippuvirkamiehen ryhmä. Mahdollista Nato-jäsenyyttä puolestaan selvittää samaan aikaan ryhmä, johon mahtuu yksi ainokainen nainen, ulkoministerin valtiosihteeri Teija Tiilikainen. On häkellyttävää, että kansainvälistä huomiota naisenemmistöisellään herättäneen hallituksen turvallisuuspoliittinen avaus on näin miehinen.[:]
Mainittu selonteko on hallitusohjelman mukaan päätetty laatia niin sanotun laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta, jossa riskit ovat suurimmaksi osaksi ei-sotilaallisia, esimerkiksi ympäristöön ja köyhyyteen liittyviä. Niissä naisten asiantuntijuus ja osallisuus vain korostuu. Sitä paitsi maailman aseellisten konfliktien uhrit ovat valtaosin siviilejä, siis tavallisia naisia, miehiä ja lapsia.
Eikö ollutkaan selvää, että kun päätöksiä tekevät naiset ja miehet yhdessä, niistä tulee erilaisten näkökulmien kohdatessa laadukkaampia? Onko tietoa ja kokemusta näin varaa hukata? Lähivuosina avautuu poikkeuksellisen paljon valtionhallinnon korkeita virkoja. Naisten aliedustus niissä on mahdollista korjata, mutta ilman avointa ja julkista keskustelua se ei tapahdu. Valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla sekä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella vaikutetaan miesten ja naisten elämään monin tavoin. Tämä vaatii tarkkaa seurantaa.
Suomalaisillakin naisilla on valtavaje, kuten professori Kevät Nousiainen on todennut. Yhtenä syynä hän näkee sen, että suomalainen kulttuuri on sukupuolineutraalia ja kieltää valtaristiriidan. Joskus ajattelen, että tämä on perua maatalousyhteiskunnan toimintakulttuurista, jossa emäntä ja isäntä kumpikin hoitivat oman tehtävänsä yhteisellä tilallaan suuremmin elämöimättä.
Me olemme hyviä jätkiä, emmekä turhaan korosta naisten erilaista kokemusta ja tapaa tarkastella maailmaa.
Hyvät jätkät eivät kuitenkaan pääse taivaaseen, ja lasikattokin on vielä murtamatta. Sukupuolineutraalius ei avaa silmiä valtarakenteille, jotka estävät miehiä ja naisia elämästä täyttä elämää.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tärkeimpiä tehtäviä on naisten valtavajeen poistaminen. Suomen Akatemia on juuri käynnistänyt laajan ja monialaisen Valta Suomessa -ohjelman. Akatemian ohjelmasta rahoitettava Helsingin yliopistossa toteutettava ”Suomalaisen sukupuolivallan järjestykset”, niin sanottu GENIE-hanke, keskittyy kokonaan sukupuolinäkökulmaan. Myös Tampereen, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa on hankkeita, joissa sukupuoli on keskiössä. Valtatutkimusta aletaan Suomessa tehdä paljon myöhemmin kuin muissa pohjoismaissa. Varsinkin Ruotsin valtatutkimuksissa on ollut vahva sukupuolinäkökulma.
Vallan linnakkeista akateeminen maailma on itsessäänkin tavattoman miesvaltainen. Tampereen yliopiston kansleri Jorma Sipilä on kertonut tästä esimerkin. Tarkastellessaan kokouksista ja konferensseista keräämiään käyntikortteja hän havaitsi, että naisilta niistä oli peräisin vain neljännes.
Tasa-arvolakien mukaista myönteistä erityiskohtelua korkeimpia virkoja täytettäessä ei pidä torjua tiedemaailmaan muka sopimattomana. Naisten tutkijanuraa on helpotettava tukemalla työn ja perheen yhteensovittamista.
Työnantajien asenteet vanhempain- ja perhevapaita käyttäviin miehiin ja vaikkapa neuvoloiden isiä poissulkeviin käytäntöihin ovat esimerkkejä miesten tasa-arvo-ongelmista. Arkielämän valtatutkimus voi avata uusia näkymiä tasa-arvokeskusteluun.
Heidin Hautala
kansanedustaja
tasa-arvoasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja
