Turun Sanomien kolumni 27.09.2002
“Nykyiset potilasjonot vain alkusoittoa ellei työllisyys kohene merkittävästi”, otsikoi Turun Sanomat keskiviikkona. Väestö vanhenee, verotulot vähenevät, palvelut riisutaan minimiin, sairaaloiden potilasjonot sen kuin pitenevät. [:]
Ollaan syöksykierteessä, jossa hyvät neuvot ovat kalliit. Eikä kaikkea voida ratkaista rahalla, kun tavoitteena on pitää meidät työkykyisinä ja terveinä. Suomessa on meneillään kansallinen terveysprojekti, jossa keskitytään lähinnä sairauksien hoitoon. Vielä tärkeämpää on miettiä, miten ihmisten terveyttä pidetään yllä ja miten sairauksia ehkäistään. Seuraavan hallituksen pitää ryhtyä tosissaan toimiin terveyden edistämiseksi. Liikunnasta nyt on ollut vähän puhettakin.
Terveystutkijat pitävät Suomea monella tavalla esimerkkinä ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta. Äitiysneuvolaverkostomme tunnetaan, ja ruokavalistuksella sydäntauteja vastaan käynyt Pohjois-Karjala -projekti on maailmankuulu. Mutta onko kaikki hyvin? Haasteet näyttävät karkaavan käsistä. Elämänmuodostamme on tullut terveysriski. Tautiin ei ole yhtä lääkettä, eikä sitä saa yhdeltä luukulta.
Tästä käy esimerkiksi väestön kasvava ylipaino-ongelma, joka ylittää kansanterveyden kantokyvyn. EU:ssa melkein 80.000 ihmistä sairastuu joka vuosi syöpään, joka johtuu liikalihavuudesta. Se aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja monia muita sairauksia. Yhdysvallat, jossa liikalihavuutta on enemmän kuin missään muualla, 7 % terveysmenoista kuluu ylipaino-ongelman seurauksiin.
Tässä keskustelussa ei ole kyse yksittäisten ihmisten syyllistämisestä vaan väestön tasolla havaittavista muutoksista, joiden syyt ovat pintaa syvemmällä ja vaativat poliittisia ratkaisuja. Päätöksentekijät törmäävät nopeasti vaikutusvaltaisiin vastustajiin, jos he yrittävät puuttua niihin.
EU:ssa on meneillään maatalouspolitiikan uudistusyritys, jossa yhtenä tavoitteena on edistää turvallista ja terveellistä ruoantuotantoa. Seitsemän maata on Ranskan johdolla asettunut tukevasti poikkiteloin, mikään ei saa muuttua. Näin menetään tärkeä mahdollisuus parantaa kansanterveytttä suuntamalla maataloustuotantoa uusiin uomiin.
Saksan maatalous- ja kuluttajansuojaministeri Renate Künast kutsui hiljattain elintarviketeollisuutta ottamaan vastuuta aiheuttamistaan tereyshaitoista. Tällä hän tarkoitti esimerkiksi useiden valmisruokien rasva- ja sokeripitoisuuksia.
Ministeri sai niskaansa ne, joiden mielestä valtiolla ei ole mitään asiaa ihmisten ruokapöytään. Mutta kun nyt niin paljon puhutaan yritysten yhteiskuntavastuusta, odottaisi, että jotkut firmat lopettaisivat vapaaehtoisesti lasten hyväksikäytön mainonnassa. Joissakin maissa on puututtu lelujen mainontaan lapsille, miksi ei yhtä hyvin roskaruoan?
* * *
Terveyden vastustajien vaikutusvallasta vielä esimerkki. Sain pari vuotta sitten kutsun Euroopan parlamentin entisen puhemiehen junailemaan tilaisuuteen. Tämä oli eläkepäivillään ryhtynyt järjestelemään teollisuuden ja huipputason päätöksentekijöiden suhteita. Sääliksi kävi. Hän saattoi yhteen parlamentin ryhmänjohtajat ja tupakkateollisuuden ylimmän johdon, joka kanteli meille komissiosta. Tämä kun yrittää kaikin tavoin rajoittaa laillista elinkeinoa.
Komissio onkin urheasti yrittänyt saada aikaan EU:n kattavaa kieltoa tupakan mainonnalle. Tupakkateollisuus onnistui Saksan hallituksen avulla kaatamaan ensimmäisen ehdotuksen tuomioistuimessa.
Meneillään on parhaillaan uusi yritys, mutta komissio on tällä kertaa ylivarovainen. Se ei esimerkiksi uskalla enää puuttua tupakan epäsuoraan mainontaan, joka tapahtuu tupakkamerkillä myytävien tuotteiden kautta. Tämä mainonnan laji on kaikkein tehokkain, koska itse tupakastahan ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se tappaa.
Taistelu markkinavoimia vastaan on EU:ssa uuvuttavaa. Niiden edustajat eivät epäröi panna liikkeelle kalleimpia konsultteja. Niiden juritit pyrkivät osoittamaan, ettei lainsäätäjillä ole toimivaltaa rajoittaa haitalliseksikaan tiedettyjen tuotteiden markkinointia. “Läheisyysperiaate” ja “suhteellisuusperiaate” ovat heidän suosikkejaan. Asia kuuluu toisin sanoen jäsenmaille, ja kaikkinaiset täyskiellot olisivat suhteettomia.
Tupakkajupakassa on kuitenkin juuri syttynyt pieni toivonkipinä. EY-tuomioistuimen julkisasiamies on juuri lausunut, että sisämarkkinapolitiikassakin on lupa edistää kansanterveyttä. Uskomatonta, mutta tästä on kiistelty viime vuodet.
* * *
Suuressa sairaanhoitokeskustelussa unohtuu herkästi, että terveyttä koskevia päätöksiä tehdään enimmäkseen aivan muualla kuin sairaanhoitopiireissä ja hoitojonojen kanssa tuskalevissa terveyslautakunnissa. Jos valtiovarainministeriö laadituttaisi arvion valtion budjetin terveysvaikutuksista, nähtäisiin, että terveyspolitiikkaa tehdään, kun päätetään maataloudesta, opetuksesta ja liikenneväylistä. Ei varmaan ole liikaa vaadittu, että toimitaan terveyttä edistävästi eikä sitä heikentävästi.
HEIDI HAUTALA
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (vihr.) joka toimii myös sen epävirallisen kansanterveysryhmän puheenjohtajana.
