///Turun Sanomat

On aika laatia tilinpäätös kansainvälisen terrorismin vastaisen taistelun onnistumisesta. Sellaista ei varmaankaan ole odotettavissa, koska tulokset olisivat “sodan” johdolle vähemmän mairittelevia. Tiedustelun avulla on varmasti voitu estää joitakin terrori-iskuja. Yleiskuva on silti, että terrorismia ei ole onnistuttu torjumaan. Tämä näkyy siitä, miten kaoottisessa tilassa Irak ja Afganistan ovat.[:]

Toiseksi on kysyttävä, miten pitkälle tarkoitus pyhittää keinot. Jokainen Mahatma Gandhinsa lukenut tietää, että moraalista ei ole tietoakaan, jos ylevän päämäärän saavuttamiseksi otetaan käyttöön sen kanssa sovittamattomassa ristiriidassa olevat keinot. Jokaisella suurvallalla on takapihallaan joku vähemmistö tai alue, joka perää oikeuksiaan ja usein myös itsenäisyyttä. Ryhmän radikalisoituessa valtio ottaa käyttöön kovat otteet, jotka oikeutetaan terrorismin vastaisen taistelun nimissä, vaikka tosiasiassa kyse on laajamittaisista ihmisoikeusrikoksista. Yhdysvaltain johto ei ole enää aikoihin puhunut Tshetshenian yhä jatkuvasta sodasta, koska se haluaa lunastaa itselleen toimintavapauden Irakissa.

Valtioiden johtajat ovat viime aikoina alkaneet esittää lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia muutettavaksi siten, että tähän asti oikeusvaltioon kuulumattomat menettelytavat saadaan laillisiksi. Yhdysvalloissa halutaan laillistaa kidutus ja muut “epätavalliset” kuulustelumenetelmät. Kyse lienee keinoista, joita on jo käytetty salaa.

Julkisuudessa on esiintynyt jo pidemmän ajan tietoja CIA:n lennoista, joilla terrorismista epäiltyjä käydään poimimassa vietäväksi kuulusteltavaksi salaisiin pidätyskeskuksiin kidutusta harjoittaviin maihin. Vasta viime viikkoina asiasta on alkanut kehittyä kansainvälisen politiikan kuuma kysymys, kun tiedotusvälineet ovat tuoneet julki tietoja, joita ei enää voi sivuuttaa. Haluan onnitella Borgåbladetia siitä, että se onnistui saamaan aikaan kunnon hälyn Suomessa.

16.5.2003 Helsinki-Vantaan kentälle laskeutui muutamaksi tunniksi Hercules-kone, jonka kylkeen on maalattu Prescott-nimisen yrityksen nimi. Ilmailulaitoksen edustajat ovat nähneet koneen Suomessa useamminkin. Kone on ilmoitettu Yhdysvaltain suurlähetystön rahtikoneeksi, jonka sisällöstä Suomen viranomaisilla ei ole oikeutta pyytää selvitystä.

Jos toimittaja Wayne Madseniin on uskominen, CIA on saattanut ulkoistaa päivänvaloa kaihtavat kuljetuspalvelunsa Prescott Support -yritykselle. Näin on päästy siitä ongelmasta, että normaalisti valtioiden lennot tarvitsevat Suomenkin määräysten mukaan viranomaisten luvan. Selvityspyyntöön on nyt ryhdytty Suomessakin. Myös EU:n kuuluu ehdottomasti ottaa asia esiin Yhdysvaltain kanssa, koska Yhdysvalloilla on taipumus tehdä kahdenkeskistä yhteistyötä suoraan itselleen myötämielisten jäsenmaiden kanssa. Tämä jos mikä on osoitus EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olemattomuudesta – ja paras peruste sen vahvistamiseen.

EU-maiden edustajien on puitava asia myös keskenään. Onhan äärettömän noloa, jos sitkeät huhut Puolan, Slovakian ja tulevan jäsenmaan Romanian myöntymisestä CIA:n salaisten pidätyskeskusten sijoituspaikoiksi pitävät paikkansa. Oletan, että tähän asti keskusteluissa on tyydytty näiden maiden kohteliaisiin vakuutuksiin, että niin ei ole. Se ei riitä. EU:n perustamissopimuksissa on ääritapauksia varten määräykset siitä, että jäsenmaa, joka rikkoo unionin perusperiaatteita vastaan, voidaan sulkea väliaikaisesti unionin päätöksenteon ulkopuolelle.

Parlamenteilla on tärkeä tehtävä perusoikeuksien valvojina. Eduskunnan lakivaliokunta onkin ottanut CIA-kysymyksen esiin käsitellessään Yhdysvaltain ja EU:n välistä sopimusta rikoksista epäiltyjen luovuttamisesta. Ei ole mitenkään mahdollista, että Suomi tukisi sopimusta, jos vaarana on pidätetyn joutuminen kidutuskammioon. Terrorismin vastaisen taistelun tärkeimpiä areenoja on EU:n sisäministerineuvosto. Asiat ovat usein niin arkaluontoisia, että unionimaiden parlamentitkaan – kansalaisista puhumattakaan – eivät pysty valvomaan, mitä on tekeillä.

Tämä on johtamassa kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin tiiviimpään tietojen vaihtoon ja yhteistyöhön. Vaikeaksi työn tekee se, että ulkopolitiikkaa ja sisäpolitiikkaa sekoittuvat toisiinsa uusin tavoin. Parlamenttien keskustelun ja yhteistyön piiriin pitää kiireesti saada myös eri maiden turvallisuuspalvelujen valvonta. Jotta emme pääsisi niin helpolla, että vain katsomme toisaalle kun perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia rikotaan räikeästi.