Tekstiviestiketjuilla ja internetillä on kiistatta edistetty demokratiaa esimerkiksi Tunisiassa. Ruotsissa esitettiin eilen ohjelma ruotsalais-suomalaisen TeliaSoneran ja sen tytäryritysten roolista entisen Neuvostoliiton alueen diktatuurimaissa. Ohjelmasta noussut kohu on taas hyvä muistutus sähköisen viestinnän ja siihen liittyvän teknologian varjopuolista. [:]Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana pidin jatkuvasti esillä teemaa Internet ja ihmisoikeudet – niin myönteiseltä kuin kielteiseltäkin puolelta. Kiinnostavimpia aloitteita on Yhdysvaltain Internet Freedom, jossa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden yksityisyyttä suojataan diktatuurimaiden turvallisuuspalveluja vastaan.
Toistaiseksi suurin kohu on syntynyt, kun kävi ilmi, että Iranin vihreän vallankumouksen aktivisteja oli pidätetty ja kidutettu – sen jälkeen kun mullahit ja epäilemättä heidän hyppysissään oleva valtiollinen Iran Telecom oli siepannut sähköistä viestintää joukkomäärin Nokia Siemens Networksin toimittamasta verkosta.
Euroopan parlamentin tuomitseva kannanotto sai NSN:n toimimaan. Yhtiö laati erityisen ihmisoikeuspolitiikan ja due diligence -prosessin, jotka auttavat päättämään, missä maissa riski edistää hallituksen sortotoimia on liian suuri. NSN:n mukaan kohu sai heidät ymmärtämään, että vastuu ei lopu teknisten laitteiden myymiseen. Yritys on vetäytymässä kokonaan Iranista ja muihinkin maihin kohdistuneista kaupoista on ihmisoikeusperustein pidättäydytty.
Euroopassa on 9/11 jälkeen myötäilty Yhdysvaltoja ja helpotettu ulkopuolisten teknistä pääsyä verkkoihin. Valitettavan monissa maissa terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden torjunnan verukkeella pidetään kurissa oppositio ja kansalaisyhteiskunta. SVT:n eilisen ohjelman maat kuuluvat kaikki Suomen Laajemman Euroopan kehitysyhteistyöaloitteeseen. Tiedän varsin hyvin, miten Uzbekistanin, Azerbaidzhanin ja Valko-Venäjän hallitukset kohtelevat poikkipuolisia tahoja. Vetosin aikanaan ohjelmassa haastatellun kazakstanilaisen ihmisoikeusaktivisti Jevgeni Zhovtisin vapauttamiseksi useita kertoja.
Parlamentissa kannustimme alan toimijoita liittymään yhteen, jotta ne vaikuttaisivat koko voimallaan alan standardeihin. TeliaSoneraa voi kiittää siitä, että se on aktiivinen telealan yhteistyössä (Telecommunication Industry Dialogue on Freedom of Expression and Privacy), joka pohtii kuinka ihmisoikeuksia voidaan suojella myös diktatuurimaissa. Mukana on sekä operaatteoreita että verkkotoimittajia kuten Alcatel, Vodafone, NSN ja Deutche Telecom. Varmaa on, että TeliaSoneralla tytäryrityksineen on paljon vaikutusvaltaa alan säätelyyn.
Samalla on keskusteltava laajemminkin alan standardien muuttamisesta ihmisoikeuskelpoisiksi. Se voisi tarkoittaa vientirajoituksia esim. laajemman verkkoseurannan mahdollistaviin teknisiin lisäjärjestelmiin. Voi pohtia, pitäisikö verkkoteknologia joilrakin osin rinnastaa kaksoiskäyttötuotteisiin, joiden kauppaa rajoitetaan ja maastavientiä valvotaan.
Yhtiöille on tullut tavaksi puolustautua yhteiskuntavastuuongelmia kohdattaessa toteamalla, että ne ovat sitoutuneet noudattamaan kyseisen maan lakia. Sellainen ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. On pelkkää sinisilmäisyyttä todeta, että niin Ruotsissa kuin Kazakstanissa viranomaisten velvollisuus on torjua terrorismia. Ruotsi ei ole Kazakstan, eikä kaikissa maissa tarvita tuomioistuimen päätöstä yksityisyyden murtamiseen. Aktiivinen yhteistyö Uzbekistanin tai Valko-Venäjän turvallisuusviranomaisten työn helpottamiseksi johtaa helposti vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sillä turvallisuuspalvelut toimivat etenkin näissä maissa lain ulottumattomissa.
(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 19.4.2012.)
