Euroopan unionissa on parhaillaan menossa työelämän tasa-arvodirektiivin perinpohjainen uudistaminen.Vuodelta 1976 peräisin ollut vanha direktiivi ei ole enää vastannut käytännön työelämän haasteita, vaikka tuomioistuin on ehtinyt antaa jo 40 tulkintaa tämän vanhan direktiivin soveltamisesta. [:]Toukokuun alussa vuonna 1999 voimaan tullut Amsterdamin sopimus velvoittaa vahvasti unionia edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Olen ilokseni saanut vastata direktiivin valmistelusta Euroopan parlamentissa. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti teki komission kesäkuussa 2000 antamaan ehdotukseen 45 muutosesitystä ja vielä toisessakin käsittelyssä parlamentti jätti 15 muutosehdotusta. Ellei ministerineuvosto hyväksy näitä ehdotuksia, direktiivin sisällöstä päätetään sovittelumenettelyssä, joka näillä näkymin alkaisi tammikuussa 2002. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, monet pelkäsivät, että tasa-arvokeskustelu kokee taantuman ja että meilläkin otetaan vaikutteita katolisista maista. Pohjoismaisen suunnan houkuttavuus on kuitenkin tullut selvästi ilmi tasa-arvodirektiivin uudistamisprosessissa. Olen voinut todeta, että on syntynyt tasa-arvonaisten ja taskulaskinmiesten epäpyhä liitto: kun on jostain saatava lisää veronmaksajia, on valittava joko maahanmuuttajat tai syntyvyyden kasvattaminen. Jälkimmäinen valinta tarkoittaa myös sitä, että vanhemmuus on tehtävä houkuttelevaksi. Nokian pääjohtaja Jorma Ollilan vaatimukset yritysverotuksen alentamisesta pelottavat, mutta pitää miettiä myös sitä, onko alhaisen verotason maissa sitten muutoin riittävän houkuttelevat olot korkeasti koulutetuille ihmisille.

Komission ehdotuksessa määriteltiin työpaikalla tapahtuva sukupuolinen häirintä sukupuoleen perustuvaksi syrjinnäksi ja edellytettiin jäsenvaltioita perustamaan tai nimittämään kansallisia elimiä yhtäläisten mahdollisuuksien valvontaa varten. Ehdotuksessa myös edellytettiin, että naisiin kohdistetaan erityissuojelua raskauden tai synnytyksen vuoksi ja että heidän oikeutensa palata samaan tai samanarvoiseen työhön äitiysloman jälkeen tunnustetaan. Toisessa käsittelyssä parlamentti teki vielä ratkaisevia parannusehdotuksia ministerineuvoston hyväksymään muotoiluun. Ei riitä, että seksuaalinen häirintä kielletään, parlamentti vaatii myös tehokkaita rangaistuksia ja että työnantajat ennaltaehkäisevät häirintää työpaikkatasolla. Esimerkiksi Hollannissa on rohkaisevia kokemuksia luottamuksellisista tukihenkilöistä tai neuvonantajista työpaikolla. Parlamentti haluaa myös velvoittaa työnantajat edistämään miesten ja tasa-arvoa suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti: työnantajia tulisi kannustaa laatimaan vuosittain tasa-arvosuunnitelmia jotka sisältäisivät tietoa sukupuolten suhteellisesta edustuksesta työpaikan organisaatiossa ja työntekijöiden kanssa yhdessä laadittuja toimenpiteitä esimerkiksi aliedustetun sukupuolen tilanteen edistämiseksi. Parlamentti haluaa kieltää myös ennalta määrätyn enimmäiskaton direktiivin velvoitteiden rikkomisen seuraamuksena määrätyiltä sakoilta tai korvauksilta. Syrjinnälle ei voi määrätä hintaa, työnantaja ei saa pystyä ennakoimaan esimerkiksi syrjivää nimityspäätöstä tehdessään sen taloudellista riskiä. Sen lisäksi, että naisille annetaan äitiysloman jälkeen oikeus palata omaan työhönsä tai vastaavaan toimeen entisillä työehdoilla, tämä oikeus tulisi parlamentin mielestä antaa myös lapsen adoption jälkeen. Parlamentti halusi täydentää myös neuvoston näkemystä isyysvapaalta palaavan työntekijän oikeuksista ja ehdottaa tekstiin lisäystä, joka oikeuttaisi isät saamaan lomalta palattuaan sellaiset työehtojen parannukset hyväkseen, joihin he olisivat olleet oikeutettuja ilman isyyslomaa. Ministerineuvosto ei ole lämmennyt ajatukselle ryhmäkanteiden nostamisesta. Parlamentti lisäsi tätä mahdollisuutta koskevan tekstin omaan esitykseensä toisessakin käsittelyssä. Parlamentti halusi myös taata, että tasa-arvoisen kohtelun noudattamista valvova elin saa kaikissa jäsenvaltioissa käyttöönsä riittävästi sekä rahaa että henkilöresursseja.

Tosiasiallisen tasa-arvon edistämiseksi jäsenvaltioissa joudutaan usein käyttämään positiivisia erityistoimia. Niillä tarkoitetaan erityisiä etuisuuksia, joilla helpotetaan esimerkiksi tietyllä työelämän sektorilla aliedustettuna olevan sukupuolen ammatillisen toiminnan harjoittamista taikka ehkäistään tai hyvitetään ammattiuraan liittyviä haittoja. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle joka toinen vuosi tähän tähtäävistä omaksumistaan laeista ja muista edistämistoimista, sekä niiden vaikutuksista. Komission tulee koota näiden raporttien perusteella kaikki jäsenmaat kattava kertomus, jonka perusteella voidaan levittää hyviä käytäntöjä eri jäsenmaiden välillä. Monet esimerkiksi naisten ammatilliset järjestöt ovat Suomessa huolestuneet direktiivin vaikutuksista olettaessaan, että tasa-arvovaatimus edellyttäisi että ne hyväksyisivät vastaisuudessa jäsenikseen myös miehiä. Näin ei tule käymään, sillä neuvosto on jo omasta puolestaan hyväksynyt direktiivin johtolauseisiin seuraavan muotoilun. ”Syrjintäkiellon ei pitäisi rajoittaa sellaisten toimenpiteiden säilyttämistä tai hyväksymistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää haittoja, jotka ovat aiheutuneet tiettyä sukupuolta edustavien henkilöiden ryhmälle. Tällaisilla toimenpiteillä sallitaan vain samaa sukupuolta edustavien henkilöiden järjestöt, jos niiden pääasiallisena tavoitteena on edistää kyseisten henkilöiden erityistarpeiden huomioon ottamista sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.”

Naisjärjestöjen yhteistyöjärjestö Nytkiksen tasa-arvoseminaari Helsingin Säätytalolla 1.12.2001