Suomen tasa-arvolain kiintiöt ovat olleet menestystarina, joka on tehnyt aliedustetun sukupuolen näkyväksi. Puolueille on tullut aivan normaaliksi esittää nimettyihin toimielimiin sekä nais- että miesehdokasta. Näin on mahdollista saada aikaan sukupuolten kesken tasapainoinen ja oikeudenmukainen kokoonpano vaikkapa kunnanhallitukseen.[:]
On ollut mukava havaita, että tätä menettelyä tapaillaan isommissakin kuvioissa. Euroopan komission varapuheenjohtaja Margot Wallström ja parlamentin varapuhemies Diana Wallis kokosivat hiljattain yhteen unionin toimielinten korkeimmissa päättävissä tehtävissä olevat naiset, komissaarit, valiokuntapuheenjohtajat, varapuhemiehet. Kokouksesta lähti komission puheenjohtajaksi juuri vahvistuneelle Jose Manuel Barrosolle kirje, jossa kiinnitettiin vakavaa huomiota riskiin, että unionin huipulla avautuviin virkoihin ei valittaisi yhtäkään naista.
Yksimielisesti kirjeessä myös esitettiin komissaarien valintaan menettelyä, joka on Suomessa tuttu keino tasa-arvolain mukaisten kiintiöiden toteuttamiseksi. Barrosoa kehotettiin pyytämään jokaista 27 jäsenmaata esittämään komissaariehdokkaakseen sekä miestä että naista.
Barroso vastasi kirjeeseen kertomalla, ettei hänen tarvitse vakuutella omaa sitoutumistaan sukupuolten tasapuoliseen edustukseen komissiossaan, onhan Barroson ensimmäisessä, nyt lopettelevassa komissiossa enemmän naisjäseniä kuin missään aiemmassa. Mutta hän myös totesi, etteivät tunnustelut jäsenmaiden johtajien kanssa ole lainkaan lupaavia. Puheenjohtaja ilmaisi huolensa siitä, että tulee olemaan haasteellista saada säilytettyä edes naisten nykyinen osuus.
Siksi Barroso oli vedonnut jäsenmaiden johtajiin kiinnittäen vakavaa huomiota sukupuolten tasapuoliseen edustukseen komissiossa. “Tämä heijastaa vaatimustanne, että jäsenmaiden hallitukset nimeävät sekä naisen että miehen komissaariehdokkaakseen”, Barroso kirjoitti.
Vaikka perustamissopimukset eivät anna komission puheenjohtajalle oikeutta tätä vaatia, hän sälytti asiassa vastuuta eurooppalaisille puolueille ja niitä edustaville hallitusten vetäjille. Kirjeenvaihto on oiva osoitus siitä, että tasa-arvoinen edustus nimetyissä toimielimissä ei korjaannu ilman sitovia määräyksiä. Kun tasa-arvo on kaikkien vastuulla, se ei ole kenenkään vastuulla.