‘- Laskeeko perheen perustaminen naispuolisen päättäjän poliittista painoarvoa?

///Vihreä Lanka

Olinkin odottanut, että joku puolustaisi kehitys- ja kauppaministeri Paula Lehtomäen valintaa pitää kumppaninsa ja häänsä omana tietonaan, kuten Unto Hämäläinen teki Helsingin Sanomien kolumnissaan viime sunnuntaina. Sitten vaivalla valmistamani cappuccino läikähti, kun näin, miten Hämäläinen arvioi avioliiton vaikutuksia Lehtomäen uraan.[:]

Hämäläinen viittasi aiempaan kirjoitukseensa, jossa hän oli pitänyt Lehtomäkeä vahvana Matti Vanhasen seuraajaehdokkaana keskustan johdossa. Avioliitto muutti arviota: ”Nyt on otettava huomioon sekin vaihtoehto, että hän ei halua jatkaa politiikan raskaimmissa tehtävissä, kuten ministerinä ja puoluejohtajana, vaan haluaa keskittyä perhe-elämään.”

Sähköpostilistalla havaitsin, että siskojen tyrmistys oli suuri. Yleensä tällaiset soveltuvuusarviot tehdään suljettujen ovien takana, kun on arveltu kolmekymppinen naispuolinen työnhakija liian suureksi riskiksi yritykselle. Haastattelussa on ehkä jopa kysytty täysin lainvastaisesti perheen perustamisesta.

Vain harvoin työnhakija tekee tasa-arvovalituksen kielletystä syrjinnästä. Silti hän miettii, miksi kovin moni kolmekymppinen nainen joutuu tyytymään satunnaisiin pätkätöihin. Aborttitilastojen mukaan tuossa ikäryhmässä on outo piikki.

Eduskunta hyväksyi juuri tasa-arvolain uudistuksen. Lain puolesta saattoi äänestää, vaikka se ei helpota palkkasyrjinnän selvittämistä tarpeeksi, jättää sukupuoli-identiteetin lainsuojattomaksi eikä vaadi peruskouluja ehkäisemään sukupuolista häirintää. Toisaalta yli 30 hengen työpaikoille voidaan langettaa uhkasakko tasa-arvosuunnitelman laiminlyömisestä. Syytä onkin, vain 27 prosenttia täyttää velvollisuutensa.

Tärkeimmäksi saavutukseksi saattaa vielä osoittautua se, että eduskunta määräsi hallituksen tasaamaan vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Suomi on ainoa pohjoismaa, jossa näin ei tehdä. Kotityötkin kaatuvat meillä naisten niskaan. Naistenpäivänä julkistetun selvityksen mukaan tasa-arvo toteutuu parhaiten koiran ulkoilutuksessa.

Kiintiöt ovat sen sijaan osoittautuneet menestykseksi. On maailman luonnollisin asia esittää kunnanhallitukseen sekä miestä että naista. Mutta miksi Suomi oli kaatamassa EU:n ensimmäistä kiintiösäännöstä? Hallitushan torjui perustuslakiluonnoksen ehdotuksen, että jäsenmaat esittäisivät komissaariksi kolmea ehdokasta, joissa tulisi olla kumpaakin sukupuolta.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kertoi hiljattain Helsingissä 85-prosenttisesti miesvaltaiselle vaikuttajaeliitille joutuneensa taivuttelemaan monia jäsenmaita, etteivät nämä olisi esittäneet komissioon pelkkiä miehiä.

Mitähän Gudrun Schyman ja muut feministipuoluetta perustavat ruotsalaisnaiset olisivat tehneet, jos Dagens Nyheter olisi ilmoittanut, että vahvin pääministeriehdokas jätetään mahdollisten lastentekohaaveidensa takia pois laskuista?