Sunnuntaina valittavilta päättäjiltä on vaadittava päätöksiä kestävän kaupunkipolitiikan edistämiseksi. Kaupunkilaisten elämän laatua haittaa kaupunkien hallitsematon leviäminen reuna-alueilleen. Tämä kehitys ajaa liikenteen kaaokseen, mikä johtaa yhä uusien liikenneväylien rakentamiseen. Nousukauden kasvavat liikennemäärät osoittavat, että taloudellinen kasvu ei ole siirtynyt ekologisesti kestävälle pohjalle.[:] Kun suurten kauppakeskusten on annettu rakentua keskustojen ulkopuolelle, on synnytetty noidankehä, joka ruokkii autoistumista entisestään. Keskustojen kauppaliikkeet vaativat vetovoimansa säilyttämiseksi pysäköinnin helpottamista. Niinpä kaupunkien keskustoja koverretaan parkkiluolastoiksi. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että on monin verroin helpompaa saada eurooppalainen öljyteollisuus puhdistamaan tuotteitaan ilman laadun parantamiseksi kuin vakuuttaa tuhannet paikalliset päättäjät siitä, että autoistumisen haittoihin on puututtava kaupunkisuunnittelulla. Meneillään oleva kolmas öljykriisi on oiva tilaisuus vahvistaa julkisen liikenteen vetovoimaa kaupunkiliikkumisessa. Pääkaupunkiseudulla on tultu tilanteeseen, jossa tietullit ovat ainoa ratkaisu pitää Helsingin keskustaan suuntautuva liikenne edes jossain rajoissa. Avoimet kaupunkifoorumit päätöksenteon pohjaksi Euroopan mittakaavassa Suomen ainoa suurkaupunkiseutu kärsii sen muodostavien kaupunkien keskinäisestä kilpailusta ja epäajanmukaisesta hallinnosta, jota ruokkii päättäjien huoli omien asemiensa menettämisestä. Niiden olisi pikaisesti yhdistettävä vähintään kaupunki- ja liikennesuunnittelunsa. Vastapainoksi on parannettava kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia jakamalla alue pienemmiksi yksiköiksi lähidemokratian mahdollistamiseksi. Kasvukeskusten ympäristö muuttuu niin nopeasti, että asukkaat eivät enää tunnista kaupunkia omakseen. Kaupunkien tiivistäminen on kestävän kehityksen mukainen tavoite, mutta sen on oltava ekologisesti hienotunteista ja kunnioitettava kaupunkilaisten rakkautta kaupungin historian kerroksellisuuteen. Esimerkiksi Helsingissä kaupungin päättäjät ovat huomaamassa tämän vasta pakon edessä, kun kriittinen kansalaiskeskustelu on vihdoin elpynyt. Metron rakentaminen länteen on tärkeää, mutta se ei voi tapahtua tekemällä jo vakiintuneen asutuksen Lauttasaaresta pelkkä metron tukiasema. Metrolinjaus Töölön kautta on siksi palautettava suunnitteluun. Kaupunkien päättäjien on uskallettava puuttua myös asuinalueiden sosiaaliseen eriarvoistumiseen, mitä lisää menestyvien yritysten halu ottaa vetovoimaisimmat alueet omaan käyttöönsä. Eurooppalaisella kaupunkipolitiikalla voidaan hakea älykkäitä ratkaisuja kaikille kaupunkiseuduille yhteisiin ongelmiin. Tarvitaan kaikille avoimia kaupunkifoorumeja, jossa niin päättäjät, suunnittelijat, tutkijat kuin asukkaatkin voivat ideoida yhdessä hyvää kaupunkia. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain kuulemisvelvoitteet suorastaan edellyttävät tällaista avointa keskustelua.