Maanantaina 31. toukokuuta vietettiin maailman tupakanvastaista päivää. En tiennyt, pitikö itkeä vai nauraa, koska sen varjolla viranomaiset yrittivät estää kansalaisten mielenilmauksen Donin Rostovissa[:], jossa alkoi EU:n ja Venäjän huippukokous.
Venäjän ihmisoikeusaktivistit ja oppositio ovat jo jonkin aikaa kokoontuneet useissa kaupungeissa kuukauden 31. päivänä puolustamaan perustuslain 31. pykälää, joka takaa kokoontumisvapauden. Seurauksena on ollut pamputuksia ja pidätyksiä.
Tällä kertaa Putin oli televisiohaastattelussa antanut ymmärtää, ettei aio erityisesti estää opposition mielenilmauksia. Toisin kävi. Käsivarsia murtui, satoja ihmisiä vietiin poliisiasemalle. Varsinkin Moskovassa otteet olivat kovia, kyynelkaasuakin käytettiin.
Venäjän oikeusasiamies Vladimir Lukin oli saapunut Moskovan Triumfalnaja-aukiolle ja hän on vaatinut tutkintaa poliisin suhteettomina pitämistään toimista.
Euroopan parlamentti on tukenut aktiivisesti Venäjän ihmisoikeus- ja demokratialiikkeen oikeutta kokoontua. Puhemies Jerzy Buzek, entinen Solidaarisuus-aktivisti Puolasta, on lähettänyt useita kertoja kannanoton, jossa hän tuomitsee viranomaistoimet rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan.
Nyt Euroopan parlamenttia pyydettiin lähettämään edustajansa paikalle. Sovimme puhemiehen kanssa, että minä ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtajana edustan parlamenttia. Olin mukana Pietarissa, jossa Euroopan parlamentin edustajan läsnäolo todella herätti iloa ja toivoa.
Muista kaupungeista poiketen Pietarissa oppositio oli jakautunut kahteen tapahtumaan. Kansallisbolshevikkien ja kommunistien ryhmä ei kaihtanut nostaa esiin lippuja ja bannereita eikä kohottaa ääntään. Tämä oli suora kutsu miliisille alkaa pidättää osanottajia. Yli sata vietiin poliisiasemille ympäri kaupunkia.
Toinen ryhmä oli ennalta päättänyt pidättäytyä tunnuksista ja huudoista, jotta mahdollisimman moni uskaltautuisi paikalle. Pamputetuksi tulemisen pelko vähentää väkeä ilman muuta.
Tämä strategia vaikutti viisaalta, joskin toki puolustan myös radikaalimpien voimien oikeutta kokoontua ja ilmaista vapaasti tunnuksiaan. Valitsin lopulta maltillisemmat joukot toivoen, että myös Pietarissa kokoontuminen olisi jo seuraavalla kerralla yksi ja yhteinen.
Talvipalatsin aukiolle kokoontui peräti tuhat kansalaista, jotka sitten marssivat Senaatin aukiolle, jonka laidalla muuten sijaitsee myös Venäjän perustuslakituomioistuin. Olen varma, että heinäkuun 31. päivänä osanottajia on paljon enemmän. Se olisi vallanpitäjille merkki, että kansalaiset eivät enää pelkää puolustaa oikeuksiaan.
Verrattuna “vapaassa maailmassa” tapahtuvaan mielenosoitukseen tein ruohonjuuritason havainnon, että ihmisten on pidätysuhkan alla marssittava tiiviinä rykelmänä toisiaan suojellen. Helsingissä mielenosoituskulkueet pyrkivät olemaan harvoja ja pitkiä.
Ilta päättyi poliisiasemalle. Ei, Hesari sai pettyä, ei tullut otsikkoa “HH pidätettiin Pietarissa mielenosoituksessa”. Kävin Venäjän opposition Solidaarisuus-liikkeen johtohahmoihin kuuluvan Boris Nemtsovin kanssa Vasilievskin saarella poliisiasemalla katsomassa, mitä radikaalimmasta tapahtumasta pidätetyille kuului. Nemtsov päästettiin hetkeksi heitä jututtamaan, minut iso poliisi tuuppasi pois.
Nemtsovin mukaan läsnäoloni Pietarissa ehkäisi pidätyksiä. On toki ilahduttavaa, jos näin oli. Uskon, että syynä on kuitenkin se, että rohkeiden ihmisten moraalinen voima alkaa vähitellen vaikuttaa.
Kaiken tämän keskellä on surullista, että EU:n ja Venäjän huippukokous päättyi epämääräiseen julistukseen yhteistyöstä Venäjän modernisoimiseksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy kuitenkin osoitti jälleen, ettei hän todellakaan ole mikään harmaa hiirulainen taustalla: Hän otti voimakkaasti esille Venäjän ihmisoikeuspuolustajien ja journalistien ahdingon sekä rankaisemattomuuden ilmapiirin.
