EU:n ulkosuhdehallinto on aloittanut toimintansa. Korkean edustajan Catherine Ashtonin johdolla on käynnistynyt EU:n ihmisoikeuspolitiikan uudelleenarviointi. Arabimaiden vallankumoukset ovat saaneet aikaan kriittisen itsetutkiskelun suhteista autoritaarisiin valtioihin.[:]
Maanantaina 4.4. Eurooppa-taloon Helsinkiin kokoontui Heidi Hautalan kutsusta viitisenkymmentä suomalaista ihmisoikeustoimijaa keskustelemaan ajankohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä ulkoministeri Alexander Stubbin sekä muiden asiantuntevien alustajien kanssa.
Ministeri Stubb vastasi seminaarin avauspuheenvuorossaan Heidi Hautalan kysymykseen siitä, mitä keskinäiseen kunnioitukseen perustuva ulkopolitiikka, “dignified foreign policy” voisi olla. Stubb kertoi miksi hänen esille tuomansa käsite “dignified foreign policy” syntyi, mikä sen sisältö on ja mihin ministerin näkemyksen mukaan ollaan nyt kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa menossa. Hän nosti esille erityisesti kysymyksen arvojen ja intressien välisestä ristivedosta käytännön politiikassa, joka puhutti osallistujia seminaarin loppuun asti. Hänen mielestään arvot on aina asetettava intressien edelle. Toisaalta hän totesi, että kaksoisstandardeja tulee aina olemaan.
Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kommentoi ministeri Stubbia siten, että arvokkaaseen ulkopolitiikkaan täytyy välttämättä kuulua myös oikeudenmukaisuus, taloudellinen ja sosiaalinen. Oikeudenmukaisuus ei ole kuulunut Stubbin sanavarastoon, hän sanoi. Stubbin luvattua, että oikeudenmukaisuus todellakin ehdottomasti pitää ottaa osaksi arvokasta ulkopolitiikkaa, Johansson totesi, että jo tämän takia seminaariin kannatti osallistua.
Pekka Haavisto alusti EU:n toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä sen pohjalta, mitä hän on erityisedustajana Afrikan kriiseissä nähnyt. Haaviston mukaan olennaista on, että EU toimisi johdonmukaisesti YK:ssa. Brysselistä ei aina saa tukea “kentälle” tiukoissa ihmisoikeusväännöissä. Haaviston esitystä kommentoi skypen välityksellä Sofia Lemmetyinen Christian Solidarity Worldwide-järjestöstä Brysselistä. Hän nosti esiin erityisesti Eritrean kurjan ihmisoikeustilanteen ja korosti EU:n toimia uskonnonvapauden edistämiseksi.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros keskustelivat EU:n naapuruuspolitiikasta, joka on keskeinen poliittinen kysymys Pohjois-Afrikan vallankumousten mutta myös Valko-Venäjän vahvistuneen sortopolitiikan takia. Kouros kysyi, mitä tärkeysjärjestyksestä kertoo se, että ihmisoikeudet eivät selvästikään ole ohjanneet EU:n rahallista tukea naapurimaille. Tämän on nyt muututtava.
Sari Varpama puolueiden kehitys- ja demokratiajärjestö Demosta korosti miten ihmisoikeuksien yhteydessä pitäisi aina muistaa myös puhua demokratiasta – hyvä esimerkki tästä on Pohjois-Afrikan ja arabimaiden vallankumoukset. Aiemmin EU ylläpiti diktatuureja “passiivisen idealismin” nimissä. Nils Torvalds, seminaarin “epävirallinen pessimisti”, varoitteli liiallisesta optimismista arabikadun vallankumouksen suhteen. Torvalds vetosi myös voimakkaasti arvopolitiikan ja jokaisen, niin yksilön kuin valtion, vastuullisen toiminnan puolesta.
