Tänä talvena on ihmetelty Airiston selällä kaloissa havaittuja hälyttäviä orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia. Niitä tavataan pohjamudissa kaikkialla, missä on raaputettu laivojen myrkkypohjamaaleja. Mieluummin olisi ajattelematta, että Suomessa on pelkästään 600-1 000 pienvenesatamaa, laivaväylistä, telakoista ja kaupallisista satamista puhumattakaan.[:]
Orgaaniset tinayhdisteet ovat dioksiiniin verrattavia supermyrkkyjä, joiden vaikutuksia ihmisiin voi päätellä siitä, että ne tekevät tyttökaloista poikakaloja. Turkulainen virkistyskalastaja onkin tämän lehden palstoilla kysellyt, mahtaako syynä olla juuri TBT, kun Aurajoen suulta saa niin vähän naaraskaloja.
TBT on hyvä esimerkki siitä, mitä seuraa kun ei noudateta varovaisuusperiaatetta. Suomeksi sanottuna aineen käyttäytyminen olisi ollut tutkittava ennen kuin sitä hutkittiin meriympäristöön.
Olin itse keväällä 2003 emäntänä eduskunnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa alan parhaat suomalaiset tutkijat, turkulaiset Tuula Kohonen ja Johanna Mattila toivat julki tutkimustuloksensa erityisesti Vuosaaren satama-alueelta.
Tuota maailman ympäristöystävällisintä satamahanketta on rakennettu ikään kuin tieto pohjamudissa piilevistä tinamyrkyistä olisi tullut yllätyksenä. Kuitenkin vuodesta 1995 alkaen niiden on ehdottomasti edellytetty vaativan perusteelliset selvitykset. Vuosaaren TBT-skandaalissa ei ole kyse minkään varovaisuusperiaatteen laiminlyömisestä vaan törkeästä varomattomuudesta.
Kansanedustaja Janina Andersson (vihr) sai tehdä hartiavoimin töitä, ennen kuin viranomaiset reagoivat “yllättävään” TBT-ongelmaan. Lounas-Suomen ympäristökeskus vastasi asiaankuuluvalla vakavuudella hänen vaatimuksiinsa ongelman laajuuden selvittämisestä.
EU:n kiistelty kemikaalilaki tulee tuottamaan kustannuksensa moninkertaisesti, kun sen avulla voidaan jo ennalta paremmin pidättää käytöstä ympäristöä ja elämää vahingoittavat uudet aineet. Teollisuudellekaan kustannukset eivät ole uusimpien arvioiden mukaan niiden väitteiden mukaista suuruusluokkaa. Kioton ilmastosopimuksen hinta EU-maiden asukkaille on arvioitu 20 euroksi. Kyllä siihen on oltava varaa.
Monenlainen elämälle äärimmäisen vahingollinen toiminta nauttii maailmassa arvovaltaista suojelua. Taas tänä keväänä auringon ultraviolettisäteily on ollut epätavallisen voimakasta. Kylmäkalusteiden freonit on opittu korvaamaan haitattomammilla aineilla, mutta Kalifornian mansikanviljelijät eivät aio luopua otsonikerrosta tuhoavasta metyylibromidi-torjunta-aineesta. Juuri näinä päivinä käydään kansainväliset neuvottelut otsonikerroksen lisäsuojelutoimista. Yhdysvallat vastustaa ankarasti metyylibromidin kieltämistä. Kotimaisilla mansikoilla on arvoa!
Toivoa herättää äskettäin valmistunut ehdotus kestävien tuotanto- ja kulutustapojen kansalliseksi ohjelmaksi. Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivion johdolla syntynyt ohjelma on lajissaan ensimmäinen ja saa varmasti seuraa muista maista, koska se on osa maailmanlaajuisia ponnisteluja kestävän kehityksen puolesta.
“KULTU”-toimikunta on tehnyt kymmeniä ehdotuksia maamme saattamiseksi oikeille raiteille. Suomen talous halutaan suunnata tuotantoon, joka lisää kansallista varallisuutta ja ihmisten hyvinvointia ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
Kestävää kehitystä halutaan edistää sitomalla ohjelman laatimiseen osallistuneet sidosryhmät entistä syvempään yhteistyöhön. Sellainen yhteistyö on suomalainen erikoisuus ja melkoinen voimavara. Missään muualla en ole havainnut teollisuuden, viranomaisten, tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen keskustelevan yhtä tiiviisti keskenään.
Erityisesti pidin ehdotuksesta, että eri alojen päättäjät pannaan kestävän kehityksen kurssille. Se auttaisi oivaltamaan, että Suomen ylpeyttä aiheuttavat kärkisijat kansainvälisissä ympäristövertailussa ovat hataralla pohjalla.
Meidän “ekologinen jalanjälkemme” eli kuluttamiemme uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoon tarvittava maa-ala on huomattavan suuri. Tampereen teknillinen korkeakoulu kuuluu käyttävän enemmän paperia kuin koko Eritrean valtio.
