///Vihreä Lanka

Talouselämän lobbausta valppaasti vahtiva Corporate Europe Observatory  (CEO) on avannut kilpailun vuoden pahimman EU-lobbarin nimeämiseksi. Rinnalla valitaan myös vuoden räikeimmän eturistiriidan kantaja. Viime vuonna sopimattomimmasta edunvalvonnasta jäivät kiinni saksalaisten arvoautojen valmistajat vastustaessaan autojen tiukkoja hiilidioksidipäästörajoja.

Vastaava palkinto pitäisi perustaa myös Suomeen. Täälläkin on tullut esiin lobbausta, jossa käytetään mitä tahansa keinoja eturistiriidoista välittämättä. Toivo Sukarin rahallinen tuki vaaliehdokkaille on älyllisesti vaatimatonta verrattuna EU:sta mallia hakevaan uuteen vaikuttamistyöhön.

Suomen pahimman lobbarin nimitystä tavoittelevat ainakin Itämeren kaasuputkea ajava Nord Stream sekä Suomen ydinvoimamarkkinoille tunkeva Fennovoima, uusia tulokkaita Suomessa molemmat. Erityisen tärkeää niille on tutustua poliittisten päätöksentekijöiden näkökulmaan. Fennovoiman tiedotuspäällikkö tuli keväällä suoraan eduskuntatiedotuksesta.

Kun Nord Streamin hallituksen puheenjohtajana on Saksan entinen demariliittokansleri, on merkittäviin tehtäviin päässyt pienempiäkin demareita. Yhtiön EU-lobbauksesta vastaa entinen hollantilainen demarimeppi, yhteiskuntasuhteista Suomen sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kansainvälinen sihteeri, ja eduskunnasta Nord Streamiin siirtyi myös puhemies Paavo Lipposen erityisavustaja. Ei ihme, että juuri Euroopan parlamentin sosialistiryhmä yritti vesittää parlamentin varsin kriittisen kaasuputkimietinnön siinä täysin onnistumatta. Lipponenkin on perännyt Venäjälle ja sen ajamalle kaasuputkelle ymmärrystä.

Uuteen lobbaustyyliin kuuluu muistuttaa olemassaolostaan silloinkin, kuin olisi kohteliaampaa odottaa. Tein äskettäin kaasuputkihankkeen mielestäni asiattomasta kiirehtimisestä kirjallisen kysymyksen ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Väliin kiirehti Nord Streamin toimitusjohtaja Matthias Warnig, joka kirjallisessa vastauksessaan vakuutti minulle yhtiön kaikinpuolista lainkuuliaisuutta. Ministerinkin vastaus sitten saapui, ilokseni hänkin korosti lakien ja kansainvälisten sopimusten merkitystä.

Uusi lobbaus on henkilökohtaisesti haastavaa. Arvostelin viime syksynä Fennovoimaa Kristiinankaupungissa julkisessa tilaisuudessa. Sain Fennovoiman yhteiskuntasuhteista vastaavalta johtajalta yksityisen sähköpostin, jossa tämä vaati perusteluja noin kymmeneen esittämääni väitteeseen. Pyysin, että hän lähestyisi minua julkisesti.

Keskusteluyhteytemme tyrehtyi tähän. Kesän korvilla tuli Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtaja Tapani Mäkiseltä kutsu saapua aamukahvitilaisuuteen, jossa Fennovoima esittäytyisi. Painoin kerrankin saman tien vastaa kaikille -nappia. Mielestäni kaikkien noin sadan vastaanottajan kannatti pohtia, miksi kansanedustajien neuvottelukunta järjestää mainostilaisuuksia yksityisille yrityksille, etenkin kun kyseinen yritys on onnistunut aiheuttamaan melkoista ahdistusta vaalipiirissämme.

Muutama päivä aamukahvien jälkeen Itä-Uudenmaan liitossa oli esillä maakuntajohtajan esitys Fennovoiman ydinvoimalahankkeen ottamisesta tavoitteeksi vaihemaakuntakaavaan. Täpärästi voittaneen kannan mukaisesti jäätiin onneksi odottamaan kyseisten kuntien kannanottoja. Uudessa lobbauksessa paikallisdemokratia ei paljoa paina.