Näin naistenpäivänä Suomessa voidaan erityisesti iloita Euroopan ennätystuloksestamme:  tuoreen tutkimuksen mukaan suurten yritysten hallituksissa Suomessa on naisia EU-maista eniten, sentään 27 prosenttia. Valtion omistamat yhtiöt ovat näyttäneet tässä esimerkkiä. [:]

Sen kannustamana kannatan varauksettomasti sukupuolikiintiöitä suurten yksityisten yhtiöiden hallituksiin, ja toivon, että ne säädetään ennen kuin EU tekee asiassa aloitteen. Onhan havaittu, että naisten osuuden lisääminen voi parantaa taloudellista tulosta yrityksissä ja kansantaloudessa.

Talouselämän ja politiikan kaikkinaisiin epäsopiviin sidonnaisuuksiin puuttuminen auttaa murtamaan naisten kokemaa lasikattoa – ja toisaalta naisten mukaantulo on omiaan vähentämään piirien pienuutta ja keskinäisiä sidonnaisuuksia.

Tasa-arvo ei koske vain koulutettuja naisia kolkuttamassa työelämän kärkipaikkoja. Kaikkien naisten ja oikeastaan kaikkien perheiden hyvinvointia parantaisi, jos pystymme muuttamaan työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan. Perhevapaista työnantajille koituvat kulut pitäisi kohdistaa nykyistä reilummin, ja esimerkiksi löytää rahoitus sijaisten palkkaamiseen vanhempainvapaiden ajaksi. Isille korvamerkittyjä vanhempainvapaita on edelleen lisättävä.
Tasa-arvo ei nimittäin ole vain naisasiaa. Pyrkimykseni perustuvat näkemykseen, että sukupuoli ei saa määrätä ihmisen asemaa arjessa ja yhteiskunnassa. Tasa-arvotyön tarkoitus on tuoda näkyviin yhteiskuntien sukupuolijärjestelmä, erityisesti oikeuksien ja velvollisuuksien epäoikeudenmukainen jakautuminen sukupuolen perusteella.

Eriarvoinen kohtelu on poistettava, mutta tasa-arvoa on myös edistettävä erityistoimin, kunnes se on toteutunut. Sukupuolikiintiöt ovat hyvin tehokas erityistoimi, joka tuo aliedustetun sukupuolen mukaan niin poliittisessa kuin taloudellisessakin päätöksenteossa.