Komissio julkaisi tänään Fit for 55 -paketin ilmastotoimenpiteitä, joilla on tarkoitus varmistaa kasvuhuonekaasupäästöjen 55% leikkaus vuoteen 2030 mennessä, vuoden 1990 tasoon verrattuna. 

Suomessa paketin sisällöstä keskusteluun ovat nousseet erityisesti EU:n metsästrategia, maankäyttö (LULUCF) sekä uusiutuvan energian kriteerit (RED III).

Suomen vaikuttaminen metsäkysymyksissä asettaa kansainvälisesti vaarallisen esimerkin.

EU on vaatinut painokkaasti maailman metsäisiltä mailta, kuten Brasilialta ja Indonesialta, välittömiä toimia metsäkadon pysäyttämiseksi ja metsäpinta-alan kasvattamiseksi. 

Globaalisti metsäkato on entisestään kiihtynyt pandemiaa edeltäneinä vuosina. 

Tiedämme, että ilman radikaaleja päästövähennyksiä ja samaan aikaan merkittävää hiilinielujen kasvattamista, emme kykene vastaamaan ilmasto- ja monimuotoisuuskriisiin.

Tämä pätee myös Euroopassa. Nielut ovat viime vuosina yhä pienentyneet.

Komissio on antanut tänään maltillisen esityksen nielujen kasvattamisesta – koko tulisi palauttaa 310 milj co2 tonniin. Suomen maakohtainen nielutavoite esityksessä on -17,7 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuonna 2030.

Jotta voisimme pysyä planeetan 1,5 asteen lämpenemisen rajoissa, tulisi nieluja kuitenkin kasvattaa huomattavasti nykyisestä. 

Tutkijoiden mukaan potentiaali EU:n nettonieluksi on jopa -600 milj. CO2-tonnia.

Kun nielut ovat jatkuvasti pienentyneet, paluu 310 miljoonan hiilidioksiditonnin tasolle ei ole kovin merkittävä lisä.

Kun maankäytöstä edellisen kerran neuvoteltiin EU:ssa, Suomi vaati itselleen erityisjouston, jolla se voi kompensoida lisähakkuita ja hiilinielujen pienentymistä 10 miljoonan hiilidioksiditonnin verran. 

Emme voi samaan aikaan katsoa sormien läpi metsäkatoa EU-jäsenmaassa, kun vaadimme muilta mailta järeitä toimia metsäkadon pysäyttämiseksi.

Metsäkadosta aiheutuu Suomessa vuosittain noin 3,5 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt.

Se on suurimpia maankäyttösektorin päästölähteitä. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että myös Suomessa on metsäkatoa. Sitä syntyy kun metsiä raivataan rakennusmaaksi ja pelloiksi.

Samalla ilmastokriisi ja monimuotoisuuskriisi ovat tiiviisti toisiinsa yhteydessä. Yhtä ei voi ratkaista ilman toista. 

Suomessakin vanhojen metsien koskemattomuus on varmistettava. Erityisesti Etelä-Suomessa ne hupenevat huolestuttavaa vauhtia. 

Suomen keskustelun tulisi keskittyä siihen, miten metsäsektorin päästöjä kyetään parhaiten pienentämään, sen sijaan että vaikutetaan negatiivisesti EU:n yhteisten ilmastotoimien kunnianhimon tasoon. Keskustelussa on myös tahallisesti annettu kuva, että EU olisi kaappaamassa Suomen metsät hallintaansa. Ja toisin kuin väitetään, EU:lla on toimivaltaa metsäkysymyksiin mm. kansainvälisten ilmasto- ja ympäristösopimusten kautta. Tämä on ollut aivan selvää 25 vuoden ajan.

Mikäli ekologista kestävyyttä ei kyetä varmistamaan seuraavien kriittisten vuosien aikana, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys muuttuvat mahdottomiksi. 

Suomi on jo hyvässä vauhdissa ilmastotoimissaan. EU:n ilmastopaketissa erityisesti uusiutuvan energian kriteerit, maankäyttö sekä metsästrategia voivat toimia hyvinä kirittäjinä Suomen toimille. 

Jotta Suomi voisi saavuttaa itse asettamansa tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, tulee hiilinielujen koon vastata kaikkien muiden sektorien päästöjä. On todellakin toimittava, niin metsä- kuin maataloudessakin.

Suomen toivoisi olevan nostamassa EU:n yhteisten ilmastotoimien kunnianhimon tasoa. Vain näin kykenemme vaatimaan myös kumppanimailta järeitä toimia.