Kansanedustajat Tuija Brax ja Heidi Hautala

Tiilikainen ja Vilén eivät noudattaneet eduskunnan kantaa koskien hyvinvointi –
ja koulutuspalveluita

EU-konventin suomalaiset edustajat järjestivät valmistuneen
perustuslakisopimusluonnoksen saatekirjeen allekirjoittamisesta merkitystään
suuremman näytelmän. Allekirjoituksilla tai niiden puuttumisella ei ole mitään
merkitystä puoleen eikä toiseen sen suhteen, mitkä ovat Suomen neuvotteluasemat
tulevassa HVK:ssa.[:]

Huomattavasti ikävämpää oli suomalaisten jakaantuminen hyvinvointipalveluiden
toimivaltakysymyksessä. Pidämme valitettavana, että hallituksen edustaja Teija
Tiilikainen ja Jari Vilén eduskunnan edustajana poikkesivat eduskunnan kannasta,
jonka mukaan jäsenvaltioiden pitää jatkossakin voida itse päättää miltä osin ne
avaavat hyvinvointipalveluita kansainväliselle kilpailulle.

Konventin esitys on laajalti kannatettu

Perustuslakiluonnos täyttää kohusta huolimatta kohtuullisesti sille asetetut
tavoitteet ja toimii hyvin hvk:n “pohjana”, kuten kuulussa saatekirjeessä asia
ilmaistaan. Koskaan aiemmin ei hvk:n valmistelussa ole nähty murto-osaakaan
juuri päättyneen konventin avoimuudesta. Silti on selvää, että konventin
toiminnassa oli aihetta kritiikillekin.

Luonnos selkeyttää unionin oikeusjärjestystä yhdistäessään eri oikeudelliset
toimijat. Loppusuoralla hyväksytty Euroopan vihreiden asettama, erityisesti
Saksan ulkoministeri Joschka Fischerin ponnekkaasti ajama vaatimus
atomienergiayhteisö Euratomin jättämisestä tulevan perustuslain ulkopuolelle
tekee vihdoin mahdolliseksi lopettaa tämän energiamuodon etuoikeutetun kohtelun.
Perustuslakiluonnos onnistuu myös lähentämään unionia kansalaisiin, kun tähän
asti vain poliittisesti velvoittava perusoikeuskirja otetaan sopimuksen osaksi.
Konventti osoitti innovaatiokykyä hyväksyessään eurooppalaisten
kansalaisjärjestöjen ehdotuksen lainsäädäntöaloiteoikeuden antamisesta
EU-kansalaisille. Avoimuuden voidaan olettaa lisääntyvän, kun ministerineuvosto
joutuu tulevaisuudessa luopumaan käytännöstä, että se säätää lakeja suljettujen
ovien takana.

Laajentuvan unionin päätöksentekokykyä sen sijaan ei helpota, että taaskaan ei
– Britannian painostuksesta – kyetty sopimaan siirtymisestä
määräenemmistöpäätöksentekoon erityisesti yritysten sijoittautumiseen
vaikuttavissa verojen vähimmäistasokysymyksissä.

Puolustuksessa puheenjohtajisto sen sijaan toteutti nimenomaan Suomen
edustajien vaatimuksen, että ns. rakenteellisessa puolustusyhteistyössä on
noudatettava samoja sääntöjä kuin muussakin “joustavassa” yhteistyössä. Ainakin
tässä kysymyksessä voidaan suomalaisten katsoa saaneen mukaan oman puumerkkinsä.

Presidentin rooli rajattava mahdollisemman pieneksi

Suomen hallitus teki selkeän virhearvion olettaessaan, että konventti päätyy
eripuraisena ja jättää keskeisistä kiistakysymyksistä useita vaihtoehtoisia
esityksiä. Suomen panostus pienten maiden rintaman rakentamiseen ei riittänyt,
eikä yhteistä tahtoa esim. suurten maiden ajaman ministerineuvoston
vahvistamisen estämiseen ollut. Perustuslakiluonnoksen kiinteänä osana on nyt
neuvoston puheenjohtajana presidentti.

Suomi voi toki yrittää avata vielä neuvottelut tältäkin osin, mutta
lopputuloksen kannalta saattaisi olla viisaampaa, että HVK:ssa keskitytään
rajaamaan presidentin jäsenmaista riippumattomat toimivaltuudet minimiin, jotta
presidentistä ei kehity unionin pesään hallitsematonta käenpoikaa.