“Viime vuosina Suomen apu on pirstoutunut valtavaksi määräksi ohjelmia ja hankkeita. Myöskään tavoitteet eivät ole olleet selkeitä, joten tuloksiakin on vaikea mitata. Nämä ongelmat on todettu tuoreissa arvioissa. Sen takia työn tuloksellisuuteen kiinnitetään uudessa ohjelmassa erityistä huomiota”, kirjoittaa Hautala vastauksessaan Ossi Martikaiselle Maaseudun tulevaisuudessa.[:]

 Yliökirjoituksessaan 11.4. Ossi Martikainen arvioi hallituksen uutta kehityspoliittista toimenpideohjelmaa. Martikaisen mielestä “ohjelman painotukset johtavat taantumaan kehityspoliittisen ajattelun kattavuuden ja tavoitteellisuuden suhteen”. Väärinymmärrysten välttämiseksi haluan tarkentaa muutamia seikkoja.Kehityspoliittiset ohjelmat ovat aina aikansa lapsia. Nykyinen ohjelma vastaa muuttuvan maailman ja tulevaisuuden tarpeisiin sekä auttaa kehitysmaita irti apuriippuvuudesta.

Ohjelma on saanut paljon kiitosta avoimesta valmistelusta, johon osallistui ei ainoastaan kansalaisyhteiskunnan, vaan yhtä lailla yritysten, valtionhallinnon, konsulttiyritysten kuin tutkimuksenkin edustajia.

Ohjelma linjaa paitsi sisältöjä myös toimintatapoja eli miksi, miten ja kenen hyväksi toimitaan. Lähtökohtana ovat ihmisoikeudet, kehitysmaiden omat voimavarat ja vihreän osallistavan talouden periaatteet. Jotta työ olisi tuloksellista, sen on pohjattava kehitysmaiden ihmisten tarpeisiin ja hyödynnettävä omia vahvuuksiamme.

Viime vuosina Suomen apu on pirstoutunut valtavaksi määräksi ohjelmia ja hankkeita. Myöskään tavoitteet eivät ole olleet selkeitä, joten tuloksiakin on vaikea mitata. Nämä ongelmat on todettu tuoreissa arvioissa. Sen takia työn tuloksellisuuteen kiinnitetään uudessa ohjelmassa erityistä huomiota.

Olen useissa yhteyksissä kiittänyt edeltäjääni kestävän kehityksen ja ympäristönäkökulman korostamisesta. Myös uudessa ohjelmassa painottuvat vahvasti luonnonvarat ja ennen kaikkea niiden kestävä hallinta. Lisäksi ruokaturva nimenomaan monet politiikan lohkot yhdistävänä ja köyhimmille kansanosille elintärkeänä tavoitteena on ohjelman keskiössä.

Viime kauden ympäristöpainotus kuitenkin jätti yhteiskunnallisen ja sosiaalisen ulottuvuuden katveeseen. Vinoumaa on korjattu nostamalla hyvän hallinnon ja demokratian sekä inhimillisen kehityksen teemat tasavertaisiksi ympäristön rinnalle. Kestävä kehitys vaatii tasaveroisen panostuksen kaikkiin sen kolmeen ulottuvuuteen.

Nykyään kaikki tunnustavat, että yksin kehitysyhteistyö ei tule ratkaisemaan kehitysmaiden ja globaalin eriarvoisuuden ongelmia. Tarvitaan yritysten panosta ja monenvälisiä kumppanuuksia. Toisin kuin Martikainen väittää, nämä painottuvat myös uudessa ohjelmassa. Ohjelmassa lanseerattu, ministeriön ja yritysmaailman yhteistyötä tiivistävä Yritysfoorumi järjestetään ensimmäisen kerran jo toukokuussa. Myös Aid for Trade -toimintaohjelma uudistetaan nykyaikaa vastaavaksi.

Ennennäkemättömän Pohjois-Afrikan demokratia-aallon jälkeen taantumaa olisi pitäytyminen vanhassa, talouskasvun kaikkivoipaisuuteen vannovassa ajattelussa. Ilman ihmisoikeuksien toteutumista ja julkisen hallinnon vastuullisuutta nopeinkaan talouskasvu ei johda kehityspolitiikan perimmäiseen päämäärään – eli siihen, että ihmisillä eri puolilla tätä keskinäisriippuvaista maapalloamme olisi oikeus osallistua oman kehityksensä määrittelyyn. Siihen uusi ohjelma pyrkii.

Heidi Hautala
kehitysministeri