Johdin eilen Genevessä YK:n ihmisoikeusneuvostossa Suomen “yleismaailmallista määräaikaistarkastelua” (UPR). Kolmen ja puolen tunnin ajan 44 valtion edustajat tenttasivat kahdeksan ministeriön delegaatiotamme ihmisoikeustilanteesta, niin ulko- kuin sisäpolitiikasta. Olin todella ylpeä asiantuntijoistamme ja perusteellisesta valmistelusta. Tentin päättyessä olo oli kuin kamariorkesterin kapellimestarilla onnistuneen konsertin jälkeen, helpottunut ja nöyrä.[:]

Saimme muilta YK-mailta tunnustusta siitä, että on laadittu kansallinen ihmisoikeusstrategia ja ennen kaikkea sovittu, että se myös toteutuu poikkihallinnollisen perus- ja ihmisoikeusverkoston valvonnassa. Suomen tapaan toimia kuuluu myös tiivis yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa ja siihen liittyvä avoimuus. Kiitoksia sai myös se, että pyrimme saattamaan ihmisoikeudet osaksi kaikkea sisä- ja ulkopolitiikkaamme.

Nyt on aika katsoa peiliin. Meille kerrottiin, että on määrätietoisesti puututtava lähisuhde- ja erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ulkomaalaisten syrjintään, vähemmistöjen oikeuksiin ja turvapaikanhakijoiden kohteluun, torjuttava vihapuhetta erityisesti internetissä sekä vihdoinkin toteutettava saamelaisten maaoikeudet.

Kehitysministerinä olin iloinen suosituksesta, että meidän tulee ponnistella kohti 0,7 prosentin kehitysrahoitustavoitettamme. Kerroin, että hallitus on antanut vahvan sitoumuksen siitä, että ensi vuodesta valtiolle koituvia päästöhuutokauppatuloja käytetään paikkaamaan syntynyttä rahoitusaukkoa. Nyt se on siis kerrottu kansainväliselle yhteisölle.

Tässä valtioiden välisessä vertaisarvioinnissa jokainen vuorollaan altistuu muiden tarkasteltavaksi. Kun itse otamme vastaan kritiikin ja suositukset, voimme hyödyntää tätä tärkeää ihmisoikeusmekanisia myös suhteissamme muihin valtioihin, joissa ongelmat ovat suuria ja tahto tai kyky korjata niitä puutteellinen. Otan itse kehitysministerimatkoilleni aina mukaan kyseisen maan saamat suositukset. Niiden avulla pääsee helposti puhumaan vaikeistakin asioista, onhan kyse yhteisestä sitoutumisesta universaalien ihmisoikeuksien toteuttamiseen

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 24.5.2012.)