Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala ja kansanedustaja Tuija Brax:
Lehdistötiedote 18.12.2002
Europarlamentaarikko Heidi Hautala ja kansanedustaja Tuija Brax toteavat, että Suomen liito-oravakannoista ei ole tehty pätevää tieteellistä tutkimusta, jossa todistettaisiin, että liito-orava kanta on lisääntynyt. Liito-oravakannan arviot vaihtelevat 10 000-50 000 lisääntyvän naaraan välillä, mutta todellista määrää ei tiedetä. [:]
Pääministeri Paavo Lipponen ja liikenneministeri Kimmo Sasi ovat vaatimassa liito-oravaa pois EU:n luontodirektiivin uhanalaisten lajien listalta, vaikka kaikki käytettävissä olevat tutkimustulokset osoittavat, että 50 vuoden aikana havaittu kannan lasku yhä jatkuu, jopa aikaisempaa voimakkaampana. Päinvastaisia valtakunnallisia tutkimuksia ei ole. Paikallisesti on toki tavallista, että kanta ajoittain heikkenee ja sitten taas vahvistuu.
– Lajien julistaminen EU:ssa ei-uhanalaiseksi on onneksi mahdollista vain, kun tämä on tutkimuksin pystytty osoittamaan. Ei auta, että rajan takana Venäjällä esiintyy liito-oravia, koska siellä sen suojeluun ei sen paremmin Suomi kuin EU:kaan voi pahemmin vaikuttaa. Kehotammekin kaikkia liito-oravasta häiriintyneitä päättäjiä selvityttämään lajin todellisen tilan Suomessa ja laatimaan tälle arvokkaalle lajille suojelusuunnitelman, Hautala ja Brax sanovat.
Poikkeuslupia voidaan antaa, jos rakennushankkeelle ei ole muita vaihtoehtoja ja jos hanke on yleisen edun kannalta välttämätön. On kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että tietyn reviirin tuhoaminen kompensoidaan alueellisella tasolla niin, että lajin kanta ei pienene ja elinympäristö supistu. Silloin tarvitaan aktiivisia suojelutoimia ja niiden tarkkaa seurantaa, mitä ei yleensä kuitenkaan tapahdu.
Suomella on tärkeä velvoite suojella liito-oravaa, koska se on ainoa jäsenmaa, jossa lajia esiintyy. Suomi on sitoutunut ylläpitämään liito-oravan suotuisan suojelun tasoa. Tämä tarkoittaa, että kannat eivät enää laske ja toiseksi, että lajien elinalue ei enää supistu. Suomi ei ole kuitenkaan saanut aikaiseksi kattavaa liito-oravan suojeluohjelmaa.
Liito-oravan suojeluohjelma voisi kytkeytyä Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluun. Tällöin saataisiin tarpeeksi laajoja lehtipuumetsäalueita ja -suojakäytäviä, jotka tukisivat liito-oravakantojen säilymistä. Jos varmistetaan liito-oravan suojelu, varmistetaan melko varmasti muidenkin saman elinympäristön uhanalaisten lajien suojeleminen. Tällaisella suojeluohjelmaluututtaisiin luonnon monimuotoisuuden vähenemisen perussyyhyn, elinympäristöjen ja lajien kantojen sirpaloitumiseen. Luonnollisesti myös metsänkäsittelyohjeet tulisi sopeuttaa liito-oravan suojelutarpeeseen.