///Tasa-arvo
Koulutuksen tasa-arvohankkeita on ollut 1980-luvulta lähtien. Sukupuolta
problematisoivaa kouluun ja koulutukseen liittyvää tutkimusta on tehty aina
1970-luvulta lähtien. Eri hankkeissa saatua kokemuksellista ja tutkittua
tietoa ei kuitenkaan ole otettu käyttöön sen paremmin koulutuksen
suunnittelussa kuin toteuttamisessakaan.[:]
On ehkä ajateltu, että opettajille tasa-arvo on itsestään selvää ilman
erityistä koulutusta. Tasa-arvopedagogiikan uranuurtaja Kajsa Wahlströmistä
tallensi päiväkodin arkea kuvanauhalle. Nekin, jotka olivat pitäneet itseään
tasa-arvon oivaltavina kasvattajina, saivat hämmästyä, kuinka he antoivat
poikien hallita tilaa tyttöjen kustannuksella. Jo kaksivuotiaissa pojissa ja
tytöissä kannustetaan epätasa-arvoa luovia käyttäytymismalleja. Havaitakseen
sukupuolen vaikutuksen lapsessa on aloitettava havainnoimalla itseään.
Jäädessään vaille rakkautta ja hyväksyntää lapsi kääntyy sisäänpäin.
Wahlströmin mukaan tytöillä on tämän seurauksena taipumus kieltää tunteensa
ja tarpeensa, pojissa saattaa pikemminkin versoa väkivaltainen
käyttäytyminen.
Varhaislapsuudessa piilee monen laajan yhteiskunnallisen ongelman alku.
Parempaa perustelua sukupuolitietoisen kasvatuksen puolesta on vaikea
keksiä. Kasvatustieteen maisteri Eija Leinonen pohtii tyttöjen ja poikien
opettamista osittain erillisissä ryhmissä, jotta päästään purkamaan
keinotekoisia sukupuolirooleja. Kiinnostava on hänen näkemyksensä, että
erillisopetuksessa on mahdollista ymmärtää paremmin tyttöjen ja poikien
yksilöllisiä eroja, joita sukupuoli ei selitä. Pitäisiköhän kokeilla?
Kajsa Wahlström ei usko kasvatusalan mieskiintiöihin. Tärkeintä on, että
omia käsityksiä sukupuolirooleista avarretaan ja omaa toimintaa naisena tai
miehenä laajennetaan.
Hallitusohjelmassa on varmistettu resurssit tulevien opettajien
tasa-arvo-opille. TASUKO-hankkeessa päästään vihdoin hyödyntämään jo saatua
tietoa ja taitoa sekä tuottamaan uutta tutkimustietoa opettajankoulutuksen
sisältöjen ja pedagogiikan kehittämiseksi. Tasa-arvo- ja
sukupuolitietoisuuden lisääntyessä käytäntöjä on mahdollista muuttaa.
Olen huolestunut siitä, että naistutkimus on joutunut viime aikoina uhan
alle, sillä juuri tämän tutkimusalan menetelmiä ja tuloksia voidaan
hyödyntää myös sukupuolitietoisen opetuksen kehittämisessä.
Tulevassa tasa-arvolain uudistuksessa on otettava uudestaan esiin
tasa-arvosuunnittelun ulottaminen esi- ja perusopetukseen. Ei riitä, että
tasa-arvon edistämisvelvoite on koululaeissa ja opetussuunnitelman
perusteissa, koska se ei ole konkretisoitunut toiminnaksi.
