Lipponen peräsi lauantain Hesarissa minulta myös selvitystä meppiaikaisista suhteistani öljyalan lobbareihin. Hän viittasi Eija-Riitta Korholan Hämeen Sanomissa 18.2. esille tuomiin “tosiasioihin”.
Mainiota, että joku on tästä kiinnostunut.
Olin Euroopan parlamentissa vastuussa polttoaineiden laadun parantamiseen tähtäävästä lainsäädännöstä. Kalifornialaisen ARCO-yhtiön ja suomalaisen Nesteen edustajat olivat tulleet puheilleni. Heidän mielestään olisin suomalaisena vihreänä mitä sopivin viemään eteenpäin komission jännityksellä odotettuja esityksiä liikenteen polttoaineiden puhdistamisesta. Kotikaupungissani Helsingissä näet liikennelaitos oli yhdessä VTT:n kanssa, Nesteen kehittämällä citydieselillä puhdistanut kaupunki-ilmaa melkoisesti. Valitettavasti EU-normit olivat niin löysät, että ei ollut syntynyt markkinoita ARCOn ja Nesteen kaltaisten pienten yhtiöiden puhtaammille tuotteille.
Innostuin asiasta ja sain esittelijän tehtävän täysin päivänvalon kestävin keinoin. Tapaamista kanssani jonottivat pian öljyteollisuuden, autonvalmistajien, katalysaattorien tuottajien sekä autoilu-, kansanterveys- ja ympäristöjärjestöjen edustajat.
Autoteollisuutta myöten kaikki kertoivat, kuinka Euroopan öljyteollisuuden edunvalvontajärjestö EUROPIA oli saanut komission epäreilusti puolelleen. Öljyteollisuus paisutteli uudistusten hintaa ja vähätteli niiden hyötyä.
Ongin tietoja eri osapuolilta, ja minulle selvisi, mistä kenkä puristi. Komission esityksillä ei juuri ilmaa puhdistettaisi, ja laskut maksatettaisiin autoteollisuudella sekä ihmisten terveydellä.
Kun EUROPIA kutsui päättäjiä keskustelemaan, suuret yhtiöt kuten Shell, BP ja Total olivat käskeneet Nesteen ja muiden edistyksellisempien pikku-yhtiöiden pitää suunsa kiinni.
Europarlamentaarikot eivät lopultakaan kallistaneet korvaansa öljyteollisuuden liioittelulle, vaan kansalaisten huolelle hengitysilmansa laadusta. Euroopan parlamentti selätti EUROPIAn 6-0. Sen jälkeen etujärjestö vaihtoi johtonsa, olihan se aliarvioinut päätöksentekijöiden halua toimia yleisen edun mukaisesti. EUROPIAn uusi johto ilmoitti suhtautuvansa jatkossa rakentavasti yhteiskunnallisiin odotuksiin.
V. 1998 Britannian autoliitto palkitsi minut ja maansa ympäristöministerin autojen pakokaasupäästöjä koskevista EU-laeista, jotka asettavat selkeät velvollisuudet sekä auto- että öljyteollisuudelle parantaa Euroopan ilmanlaatua.
Kävin EU-lähettiläänä useita kertoja USA:ssa ja myös Kiinassa puhumassa maailman tiukimmista pakokaasunormeista ja polttoaineiden laadusta. Tähän huipentui monivuotinen suhteeni öljyteollisuuteen.
Olin oppinut lobbauksesta ja suurista edunvalvontajärjestöistä paljon. Olin entistä vakuuttuneempi siitä, että päätöksenteon on oltava avointa ja läpinäkyvää, jotta ei synny sopimattomia kytköksiä. Satu Hassi on tehnyt hyvän teon julkistaessaan kaikki EU-lobbarien tarjoamat lounaat.
Näin ajateltuna lobbaus on päätöksentekijöille välttämätön keino löytää tasapaino eri intressien välillä ja perustaa ratkaisunsa mahdollisimman monipuoliseen tietoon.
Opin myös, että yrityksillä on monia ratkaisuja maailman ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen. Niiden kanssa kannattaa keskustella, ja lopultakin lakeja pitää säätää edelläkävijöiden ja eettisesti toimivien eikä uudistuksia jarruttavien takapenkin taavien ehdoilla.
Sittemmin, kun en enää ollut alan keskeinen lainsäätäjä, eikä eturistiriitaa näin voisi syntyä, pääsin Neste Oilin hallintoneuvoston jäseneksi eduskuntaryhmäni esityksestä. Toivon, että kokemuksestani on tälle valtionyhtiölle hyötyä nyt, kun sen pitää taas olla etulinjassa, tällä kertaa kehittämässä liikenteen biopolttoaineita. Olen kertonut huoleni siitä, että tropiikista tuotava palmuöljy ei nykyisellään ole kestävästi tuotettu raaka-aine. Tämäkin tieto on yhtiölle tärkeä.
