On ilahduttavaa, että Paperiliitto kantaa globaalia vastuuta ja vaatii minua selvittämään Stora Enson maanhankintaa Kiinassa. Suomen valtion yhtiö Solidium omistaa neljäsosan Stora Enson äänivallasta. Stora Enso kertoi äskettäin investoivansa isoon sellutehtaaseen Beihaissa Guangxin maakunnassa Etelä-Kiinassa. Tuotantoa varten se tarvitsee yhteensä 1 200 neliökilometriä eukalyptusviljelmiä.

[:]Jo joitain vuosia on julkisuuteen tullut väitteitä epäselvyyksistä alueita yhtiön lukuun hankittaessa. Viimeistään Mika Koskisen dokumenttielokuva Red Forest Hotel antoi syyn uskoa, että maanhankintaan todella liittyy Kiinassa niin yleistä viranomaisaseman väärinkäyttöä, häirintää ja vainoa.

Uusi kehityspoliittinen ohjelma painottaa voimakkaasti maankäytön vastuullista ja oikeudenmukaista hallintaa. Maakonfliktit ovat kaikkialla kehitysmaissa lisääntymään päin, muun muassa ulkomaisten yhtiöiden hankkiessa suuria maa-aloja käyttöönsä.

Olen seurannut tiiviisti tapahtumia Kiinassa Stora Enson ympärillä ja muun muassa vedonnut jo tammikuussa Kiinan suurlähettilääseen paikallisten asukkaiden asianajajan vapauttamiseksi. Tämän talven omistajaohjausseminaarissani käsiteltiin tapaus Stora Ensoa Kiinassa, enkä ollut täysin vakuuttunut yhtiön yhteiskuntavastuusta. On nimittäin aivan liian helppoa sanoa, että on toimittu paikallisten lakien mukaan, jos korruptio ja väärinkäytökset ovat maassa yleisesti tunnettuja ilmiöitä.

Stora Enson kaltaisella globaalilla suuryrityksellä ei ole varaa väistää vastuutaan siitä, mitä kentällä todella tapahtuu. Osan ongelmista yhtiö on myöntänytkin ja työskentelee niiden poistamiseksi. Olennaista on, että yhtiö selvityttää kiistat riippumattomalla ulkopuolisella arvioijalla. Julkisista raporteista verkosta löytyvät ainakin RRI ja Storan vastine siihen. Esimerkiksi riippumattoman Rights and Resources Initiativen raportissa todettiin, että paikallisilla ihmisillä ei ollut tarpeeksi tietoa sopimuksista ja joissain tapauksissa heitä jopa huiputettiin tai uhkailtiin. Raportin mukaan tämä liittyi erityisesti paikallishallinnosta riippuvaisten välikäsien käyttöön. Stora onkin sanonut siirtyvänsä yhä enemmän suorien sopimusten tekemiseen kyläyhteisöjen kanssa.
Odotan mielenkiinnolla uusinta UNDP:n raporttia, joka kertoo, kuinka ongelmien ratkaisu etenee.

Valtion omistajaohjaus tasapainoilee monesti liiketaloudellisen intressin ja laajemmin tarkastellun, jopa globaalin vastuun välillä. Esimerkkejä tältä keväältä olisi vaikka kuinka monta, aseviennistä jäänmurtoon arktisilla öljykentillä. Kotimaassakin punnitaan normiston riittävyyttä sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen etuja ja haittoja vaikkapa Vapon tai Talvivaaran toiminnassa.

On seurattava tarkoin, miten suomalaiset yritykset toimivat eri maissa ja kunnioittavatko ne ympäristöä vai eivät. Omistajan edustajana käyn yhtiöiden kanssa jatkuvaa dialogia yhteiskuntavastuusta ja kannustan näkemään kilpailuetuna sen, että yhteiskunnan odotukset ja epäilemättä myös normit tiukentuvat. Solidium on ollut oiva kanava tällaisille keskusteluille. 
Valtio edellyttää omistajana avoimuutta ja vastuuta myös usein monipolvisista alihankintaketjuista.

Väitän, että ainoastaan vastuullisella ja avoimella toiminnalla voi modernissa liiketoimintaympäristössä harjoittaa tuloksellista liiketoimintaa. Yrityksen maineella on kvartaalit ylittävä vaikutus asiakkaiden ostopäätöksiin ja kumppanien valintaan sekä vahvasti kasvava merkitys, kun kilpaillaan pätevästä henkilöstöstä.