Euroopan parlamentti hyväksyi tänään keskiviikkona päätöslauselman, joka kirittää komission Vihreän kehityksen ohjelmaa. Olen vihreiden koordinaattori kansainvälisen kaupan (INTA) valiokunnassa ja minua kiinnostaa se, että ”Green Dealissa” on vahva ulkoinen ulottuvuus, joka vaikuttaa unionin rajojen ylitse.
Kansainvälisellä kaupalla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen edistämisessä. Päätöslauselmassa vaaditaan kaikkiin uusiin kansainvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin vahvoja, sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia lukuja kestävästä kehityksestä. Tämä on toteutuessaan huikea edistysaskel!
Pariisin ilmastosopimuksen noudattamisen tulee olla olennainen osa kaikkia tulevia kauppasopimuksia. Tästä tullaan vielä vääntämään komission ja jäsenmaiden kanssa.
Sitovat kestävän kehityksen luvut vahvistavat EU:n ilmasto- ja ympäristödiplomatiaa ja tekevät EU:sta globaalin suunnannäyttäjän kauppapolitiikassa. Yhä useammin saan kuulla, että EU on kestävän kehityksen johtava voima maailmassa.
Vihreän kehityksen ohjelma tulee siis huomioida laaja-alaisesti myös EU:n ulkosuhteissa, kuten EU:n Afrikka-strategiassa sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisessä Cotonoun kumppanuussopimuksessa. Kehittyvät maat tarvitsevat apua “vihreän siirtymän” tueksi, jotta ne voivat panostaa vähähiilisiin teknologioihin ja ilmastoystävälliseen infrastruktuuriin.
Päätöslauselmassa vaaditaan, että kaiken EU:n ulkoisen toiminnan ympäristönäkökohdat tulee arvioida. Ilmastonmuutos vaarantaa kehityksen ja köyhyyden vähentämiseksi tehdyn työn ja edistyksen. Vihreän kehityksen ohjelman ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden toimeenpanon on oltava tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Ilmastostrategia on sisällytettävä olennaisena osana kaikkiin EU:n yhteistyöhankkeisiin. Kestävän kehityksen näkökulma maatalouteen, konfliktien ratkaisuun ja turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen, ihmisoikeuksiin ja humanitaariseen apuun on huomioitava.
Maailman metsät saavat ansaitsemansa painon päätöslauselmassa. Minua ilahduttaa erityisesti se, että parlamentti vaatii pikaisia lainsäädäntötoimia tuontitavaroiden, jotka aiheuttavat metsäkatoa, karsimiseen hankintaketjuista. Tämä tarkoittaa sitä, että maahantuojille ja valmistajille pitää asettaa huolellisuusvelvoite – vapaaehtoiset ekoleimat ja sertifikaatit kun eivät ole tässä riittäneet. Työ yritysten huolellisuusvelvoitteen istuttamiseksi EU-lainsäädäntöön on tällä hetkellä hyvin intensiivistä parlamentin useissa valiokunnissa ja myös perustamassani vastuullisen liiketoiminnan työryhmässä.