Muistan jo vuosia sitten, kauan ennen kännyköitä ja sähköpostia, nähneeni televisiosta pöyristyttävän ohjelman siitä, miten Britanniassa sijaitseva valtion turvallisuuspalvelun huippusalainen valvontakeskus seuraa epäilyttävänä pitämäänsä kansainvälistä tietoliikennettä. Yksikin varomaton sana, ja olet seurannan alainen. Erityisesti kuvattiin, miten luottokortin käyttö mahdollistaa sen haltijan elämän pikkutarkan seuraamisen. [:] …Aivan tosi, on varmaan parasta myöntää, että viime viikon torstaina maksoin ravintolalaskun Strasbourgissa enkä suinkaan Helsingissä… Vasta pari vuotta sitten heräsi suurempi häly, kun Euroopan parlamentin tutkimusosasto teetti selvityksen järjestelmästä, jota kutsutaan Echeloniksi. Kävi ilmi, että varomaton sana voi olla vaikkapa Amnesty, arvostettu kansainvälinen järjestö, joka valvoo ihmisoikeuksien toteutumista, Greenpeacesta puhumattakaan. Myös kaupallisia tietoja voidaan poimia, liiketoiminnan harjoittajan vahingoksi tietenkin Valtionsalaisuudetkaan eivät ole pyhiä. Vain puolitoista vuotta sitten EU:n teollisuuskomissaari Martin Bangemann sanoi, että jos tällainen järjestelmä todella olisi olemassa, se muodostaisi vakavan vaaran yksilönvapautta, kilpailua sekä valtioiden turvallisuutta vastaan. Nyt sen olemassaolo on todistettu. Keskiviikkona parlamentin kansalaisoikeuksien sekä oikeusasioiden valiokunnat keskustelivat tuoreimman Echelon-selvityksensä julkistaneen brittitutkija Duncan Campbellin kanssa. Hän suositti muun muassa voimakasta tukea eurooppalaisille ohjelmistojen ja salausjärjestelmien tuottajille, jotta ei oltaisi riippuvaisia amerikkalaisista. Markkinoiden mammutin, Microsoftin epäillään nimittäin ryhtyneen hämäräperäiseen yhteistyöhön Yhdysvaltain turvallisuuspalvelun kanssa meidän kaikkien päänmenoksi.
Toki vakoilu voi tapahtua myös ns. hyvien tavoitteiden edistämiseksi. Australian kerrotaan käyttäneen Echelonia hyväkseen Indonesian ihmisoikeustilanteen selvittämisessä, mutta näitä tietoja ei ole julkistettu. Olisiko Australia voinut estää vaikkapa Itä-Timorin verilöylyn viime syksynä hälyttämällä kansainvälisen yhteisön? Martin Bangemannin seuraaja Erkki Liikanen on ilmeisesti henkilö, joka vastaa maaliskuussa Euroopan parlamentin Echelonia koskevaan tiedusteluun. Uskon hänen tarttuvan ohjelmistokehittelyyn, ja se onkin hänen toimivallassaan. Sen sijaan suurelta osin EU:ssakin Echelonista enemmän tai vähemmän perillä olevat tahot ovat ulkoministeriöt ja kansalliset turvallisuuspalvelut. Ne taas eivät tunnetusti rakasta päivänvaloa. Pahimmillaan kehitteillä onkin kaikessa hiljaisuudessa eurooppalaisten ikioma Echelon. Valvonta-asemia kuuluu olevan Euroopassa ainakin Baijerissa ja Kyproksella, ilmeisesti NATOn tukikohdissa. Valokeila kohdistuu Britanniaan, joka sopi Yhdysvaltain, Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa vakoilutoiminnasta jo kylmän sodan aikana 1950-luvulla. Transatlanttinen yhteys askarruttaa nyt monia. Britannia on joutumassa melkoisen paineen alaiseksi, kun kysytään, mihin arvoyhteisöön se oikein haluaa kuulua. Pääministeri Blair on puolustautunut sanomalla, että toiminta on ollut tarkoin säänneltyä ja ettei se ole kohdistunut muihin EU-valtioihin. Kansalaisten ja yritysten tietosuojasta Blair ei ilmeisesti ole huolissaan.
En voi kuvitella suuremman luokan demokratiakysymystä kuin Echelon. Tätä isoaveljeä eivät valvo parlamentit eivätkä tuomioistuimet. Töitä riittää nyt kaikille kansalaisten etuja valvoville tahoille, eduskuntaa myöten. Yksi syy, miksi olen jaksanut paiskia töitä Euroopan parlamentissa, on nimenomaan se, että tämänkaltaisissa kysymyksissä parlamentti on esimerkillisen valpas. Euroopan parlamentin vihreät esittävät nyt, että parlamentti perustaa tutkimusvaliokunnan selvittämään Echelonia.
Turun Sanomien kolumni 25.02.2000
