Suuri valiokunta aitiopaikka konventti-prosessin seuraamiselle
Vuodet Euroopan parlamentissa ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Kiinnostukseni
Eurooppa-politiikkaa kohtaan on kuitenkin voimissaan. Nyt seuraaminen todella
kannattaa, sillä konventin valmistelemasta Euroopan uudesta perustuslaista on
käynnissä kuuma keskustelu. Uuden sopimusluonnoksen pitäisi valmistua
kesäkuun aikana, mutta paljon on vielä kesken. Suuren valiokunnan jäsenenä on onneksi helppo pysyä tahdissa mukana ja tietysti vaikuttaakin kehityksen suuntaan.[:]
Uuden punamulta-hallituksen ohjelmasta käytiin eduskunnassa kipakka
keskustelu. Omassa puheenvuorossani halusin esittää joitakin huomioita sekä hallituksen
uusista Eurooppa-poliittisista linjauksista että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista. Vanhoja rakkaita teemoja!
Esitin pettymykseni siihen, että hallituksen Eurooppa-poliittiset linjaukset
ovat hyvin yleisellä tasolla. Pääministeriltä tai Eurooppa-ministeriltä voisi
melkeinpä pyytää selvitystä salakielestä, joka hallitusohjelmaan on
kirjoitettu. Hallitus haluaa selkeyttää sopimusperustaa ” – – EU:n tulevaisuuskonventin
työn pohjalta. Hallitus tukee selkeän ja sitovan perusasiakirjan hyväksymistä
unionin uudeksi perussopimukseksi.” Tämä ei todellakaan kerro kovin paljoa,
vaikka juuri nyt hallituksella pitäisi olla selkeä näkemys asiasta.
Tällä hetkellä näyttäisi myös siltä, että yhä useammat jäsenmaat järjestävät
uudesta EU-perustuslaista kansanäänestyksen. Ajatus kansan osallistamisesta
prosessiin leviää nopeasti maasta toiseen. Merkittävää on, että
kansanäänestyksistä tavallisesti innostuvien maiden – esimerkiksi Tanskan ja
Irlannin – lisäksi liikkeellä on myös muita. Esimerkiksi Espanjassa,
Portugalissa ja jopa Saksassa käydään keskustelua siitä, että nyt olisi
vihdoin aika avata EU:n keskeiset tulevaisuuskysymykset myös kansalaisille.
Mielestäni eduskunnan täytyy varautua tähän keskusteluun.
Osallistamisesta tulee mieleen myös hallituksen uusi kansalaisvaikuttamisen
politiikkaohjelma. Ajatus ohjelmasta oli suuresti ilahduttava. Kuitenkin kun
tähän lyhyeen ohjelmaan tutustuu, huomaa, että hallituksen käsitys
kansalaisvaikuttamisesta on varsin puoluekeskeinen. Mitä esimerkiksi
tarkoittaa lause, että puolueiden mahdollisuudet kansalaisia puhuttelevaan poliittiseen
työhön ja äänestäjäkunnan aktivointiin riippuvat myös taloudellisista
resursseista, joiden kehittämistarpeet tulee selvittää? Onko tämä kaikki
tarpeen vain sen takia, että puolueet, kansalaistoiminnan ja
kansalaisjärjestöjen eräs sinänsä tärkeä muoto, saisivat itselleen lisää
resursseja? Miten käy varsinaisen kansalaisyhteiskunnan?
Haluaisin myös ilmaista pettymykseni siihen, että viime syksynä eduskunnankin
keskusteltavana ollut selvitys uudesta perustuslaista ei ole juurikaan
antanut aihetta toimenpide-ehdotuksiin hallitusohjelmassa. Selvityksessä todetaan,
että jos nykyistä vapaaehtoista ja neuvoa-antavaa kansanäänestystä pidetään
tarpeellisena vahvistaa, kyseeseen tulisi siirto päättävän kansanäänestyksen
suuntaan. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia voidaan kehittää myös
erilaisin kansanaloitejärjestelyin. Asiaa koskevat lisäselvitykset tulisi käynnistää
lähitulevaisuudessa.
Näköpiirissä on, että uusi EU-perustuslaki tulee sisältämään kansallisen
toimivallan merkittävää siirtoa unionille. Tällöin demokratian nimissä olisi
vähintäänkin kohtuullista edellyttää, että myös Suomessa tuleva
perustamissopimus alistetaan kansanäänestykseen. Miksi suorasta demokratiasta ja eurooppalaisesta politiikasta sitten kannattaa puhua hallitusohjelman käsittelyssä? Juuri siksi, että – halusimme tai emme – globalisaation aikana parhaallakaan hallituksella ei ole vallasta enää kovin suurta siivua itsellään.
