Tulin juuri Korsosta Vantaan vihreiden järjestämästä porkkanannostosta, joskin minun osaltani se jäi turhan lyhyeksi. Pääsin sentään talikon varteen ja sain mukaani kassillisen vanhan tuttavani Jukka Jormolan kasvattamia meheviä luomuporkkanoita. Kylläpä kasvukausi tänä vuonna onkin jatkunut kauan.
Viikonloppu vierähti muutoin Maailmanpankin parlamentaarikkoverkoston kokouksessa ikiomassa eduskunnassamme.
Maailmanpankki on valtiovarainministerien ja heidän virkamiestensä hallitsema kansainvälinen rahoitusjärjestö. Sen yksiviivainen kehityskäsitys on vuosien ajan aiheuttanut valtavaa närää köyhiä ja ympäristöä puolustavissa kansalaisjärjestöissä. Pankissa valta jakautuu dollari per ääni -periaatteella. Yhdysvalloilla on käytännössä veto-oikeus mm. pääjohtajan nimitykseen. Pankin toimien takia kehitysmaat ovat joutuneet karsimaan koulutusta ja terveydenhuoltoa “terveen” makrotalouden varjolla. Sen rahoittamat jättihankkeet ovat olleet hyvin kiisteltyjä ja niiden sosiaaliset sekä ympäristövaikutukset aivan puutteellisesti selvitettyjä. Muistan itse jo 1990-luvun alussa Ville Komsin ja kumppanien kanssa kirjelmöineeni Intian Narmada-joen jättipatoja vastaan. Maailmanpankki ei ollut millänsäkään, vaikka miljoonien ihmisten kodit haluttiin kehityksen nimissä hukuttaa.
Jonkin verran Narmada – joessa on sen jälkeen virrannut vettä, sillä Pankki on joutunut vastaamaan arvosteluun. Kansalaisjärjestöjen lisäksi kritiikkiä on tullut myös kansalaisten vaaleilla valituilta edustajilta ympäri maailman. Niinpä edellinen pääjohtaja James Wolfensohn aloitti vuonna 2000 yhteydenpidon parlamentaarikkojen kanssa.
Nyt Helsingissä järjestetty kokous oli jo kuudes. Oli hienoa istua eduskunnan istuntosalissa värikkäässä seurassa: 150 kansanedustajaa melkein 70 maasta. Ehkä se enteilee maailmanparlamenttia, muodossa tai toisessa?
Keskustelujen aiheet todella vaativat yhteistä toimintaa yli kaikkien rajojen: HIV/Aids-epidemian voittaminen, ilmastonmuutoksen torjunta, kehitysmaiden velkaongelma ja korruptio.
Helsingin parlamentaarikkokokouksen kuumin tapahtuma oli epäilemättä Pankin uuden pääjohtajan Paul Wolfowitzin käynti. Hän tuli Suomeen nimenomaan jatkamaan dialogia parlamentaarikkojen kanssa, eikä tapaamaan valtiovarainministeriä.
Joku saattaa muistaa, että Maailmanpankin edellinen pääjohtaja sai naamaansa kakun Helsingissä käydessään. Ehkä tämän takia alkoi viime viikolla levitä villi huhu, että hänen seuraajansa varalle suunniteltiin samaa ja että eräs järjestö olisi jopa luvannut palkinnon sen toteuttajalle. Tässä ei tiettävästi ollut vähääkään perää. Silti Maailmanpankin Lontoon-toimistossa hiukan huolestuttiin. Liekö johtunut ko. pelosta, että joitakuita tiedotusvälineiden edustajia, mm. Nelosen uutisten toimittajaa, ei huolittu Wolfowitzin lehdistötilaisuuteen. Tällaiset rajoitukset eivät todellakaan kuulu suomalaiseen ilmapiiriin. Aivan selvää ylireagointia!
Wolfowitzia seuraa se epämiellyttävä tosiasia, että hän oli yksi Irakin sodan pääarkkitehdeistä, varsinainen haukka. Epäluulo on mielestäni oikeutettua. Minuakin kiinnostaisi tietää, miten hän arvioi Irakin kehitystä tällä hetkellä.
Höristin silti korviani, sillä Wolfowitz tukee aktiivisesti naisten osallistumista päätöksentekoon ja korostaa kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Korruptio ei hänen mielestään ole vain kehitysmaiden ongelma, vaan hän mainitsi Enronin pahamaineisena esimerkkinä siitä että vitsaus vaivaa myös rikkaita maita. Sveitsin hallitusta hän kiitteli siitä, että se oli kotiuttanut Nigerian diktaattorin valtion kassasta anastamat rahat. Selvää on, että hän luottaa Wolfensohnia lujemmin markkinoiden voimaan.
Suomalaiset radikaaliryhmät olivat järjestäneet lauantain sateessa pienen mielenosoituksen. Minutkin oli kutsuttu puhumaan. Nappasin mukaan kollegoja, mm. parlamentaarikkoverkoston hollantilaisen puheenjohtajan Bert Koendersin sekä ugandalaisen kansanedustajan Norbert Maon. Viestimme oli, että siksi mekin olimme kokoontuneet Helsinkiin, että haluamme muuttaa Maailmanpankin toimintaa.
Norbert elää muuten Pohjois-Ugandassa alueella, jolla käydään silmitöntä sisällissotaa. Siviilit joutuvat käsittämättömien raakuuksien uhreiksi. Norbert(kin)on presidenttiehdokas, kolmanneksi suosituin. Voi kunpa hänellä olisi mahdollisuuksia! Ei voi olla kehitystä ilman rauhaa.
