///Vihreä Lanka
Konservatiivipoliitikot vaativat Yhdysvalloissa Meksikon-vastaisen rajan tukkimista laittomien maahanmuuttajien tulon estämiseksi. Jotkut kuitenkin väittävät, että heille on kehittynyt Yhdysvaltain työmarkkinoille merkittävä osa, josta ei halutakaan päästä eroon. Matalapalkka-alat saavat aina työvoimaa alle torihintojen, mikä alentaa palkkoja kyseisillä aloilla yleisemminkin ja auttaa niitä selviytymään kovassa hintakilpailussa. Yhä useampi putoaa luokkaan, jossa omalla työllään ei elä.[:]
Mahtaako Suomessa tapahtua – vaikka vain etäisestikin – samansuuntaista kehitystä? On merkkejä siitä, että ulkomainen, edullisempi työvoima on jo saattanut alentaa palkkatasoa. Rakennusliitossa manataan kansanedustajia, jotka olivat huijanneet Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin tuovan runsaasti kotimaista työtä. Urakat ovat menneet odotettua enemmän ulkomaisille yrityksille. Niiden palkkataso on Suomessa totuttua alhaisempi, ja tässä suhdannetilanteessa suomalaisille rakentajille on riittänyt vielä muita töitä.
Muitakin esimerkkejä samansuuntaisesta kehityksestä on: hyvämaineisen helsinkiläisen ravintolan turkkilaisen työvoiman kaikki normit alittavaa kohtelua on käsitelty julkisuudessa ja myös oikeudessa. Ahvenanmaalla ovat puolestaan virolaiset rakennustyöläiset peränneet palkkojaan suomalaiselta työnantajalta.
Vapusta alkaen Suomessa ei enää rajoiteta uusista EU-maista tulevien työntekijöiden oikeuksia. Vihreät vastustivat rajoituksia alusta asti. Pidimme niitä epäreiluna tapana evätä uusilta EU-kansalaisilta yksi heidän perustavanlaatuinen oikeutensa. Vastaan panimme myös sillä perusteella, että työnantajat oppisivat käyttämään heikosti valvottavaa ulkomaista vuokratyövoimaa, kun aivan tavallinen virolainen ei voisi tulla töihin Suomeen tavalliselle työnantajalle. Varmasti on totta, että vuokratyövoiman yleistymiseen on muitakin syitä, mutta kyllä työnantajat on kyseisin rajoituksin oikein opetettu huonoille tavoille.
Suomen ja Venäjän maarajaa on tullut elintasokuilun syvyydessä tavaksi verrata Yhdysvaltain ja Meksikon rajaan. Entisen rautaesiripun takana olevista maista varsinkin Viro ja myös muut uudet EU-maat tasoittavat vähä vähältä vaurauseroja vanhan EU:n kanssa, mutta vielä monta vuotta on sairaanhoitajan, siivoojan ja rakennusmiehen houkuttelevaa lähteä vähintään keikalle Suomeen, Irlantiin tai Saksaan. Palveludirektiivin lopulliset ehdot ovat aivan ratkaisevia sille, otetaanko tässä merkittävä askel kohti eurooppalaista matalapalkkayhteiskuntaa.
Entisissä IVY-maissa väestön valtaosan olot ovat jopa kurjistuneet ja pakoa Länsi-Eurooppaan on odotettavissa kaikkein kurjimmillakin ehdoilla, joita voi ääritapauksessa kutsua ihmiskaupaksi. On varauduttava siihen, että ihmispako näiltä alueilta kiihtyy.
Ay-liikkeen vaatimukset kanneoikeudesta työolojen ja palkkojen polkemistapauksissa ovat erittäin perusteltuja. Työsuojelupiirit tarvitsevat lisää virkoja voidakseen valvoa, ettei Suomesta tule ulkomaisen työvoiman polkumyyntipaikkaa. Harmaan talouden torjuntaan sijoitetut julkiset varat tuovat itsensä moninkertaisesti takaisin, kuten Erkki Pulliainen on jaksanut rummuttaa.
Työvoimatavaran vapaa liikkuvuus on varmasti globaalikapitalismin seuraavan aallon megatrendi. Liikkuvuutta edistetään lähivuosina niin WTO:ssa kuin EU:ssakin. On paneuduttava entistä enemmän siihen, miten voidaan estää sosiaalista polkumyyntiä.
Olen itsekin nauttinut edellä mainitsemani helsinkiläisen ravintolan miellyttävistä palveluista tietämättä, että sen kohtuullinen hintataso perustui keittiön oven takana tapahtuvaan riistoon. On aika vaatia ravintoloilta ja muilta palveluyrityksiltä merkkiä, joka kertoo jo ovella työvoiman reilusta kohtelusta. Kuluttajilla voi olla tärkeä osa matalapalkkayhteiskunnan vastaisessa taistelussa.
