Tällä viikolla kuultiin Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin vuosittainen linjapuhe. Sen oli määrä antaa osviittaa siitä, mihin EU on menossa, ja miten se aikoo ratkoa keskeiset ongelmat. Vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat ravisuttaneet unionia kunnolla. Pakolaiskriisi laajeni Kreikasta ja Italiasta Lappiin asti, terrori-iskut horjuttivat kansalaisten turvallisuudentunnetta ja Britannia yllätti juhannusaattona äänestämällä itsensä ulos EU:sta. Miten näihin on vastattu?
Vielä vuosi sitten EU:n avainsanat pakolaiskriisin hoidossa olivat solidaarisuus ja vastuunjako Komissio teki useaan otteeseen ratkaisuehdotuksia, jotka jäsenmaat kerta toisensa jälkeen torppasivat. Nyt Juncker totesi, että solidaarisuutta tarvitaan, mutta se voi olla vapaaehtoista. Painopiste on siirtynyt siirtolaisvirtojen hallintaan, tiukempaan rajojen valvontaan ja tulijoiden tarkempaan syyniin. Terrori-iskut Pariisissa ja Brysselissä paljastivat, miten tieto jäsenmaiden välillä ja sisällä ei ole kulkenut. Tähän tarvitaan toki parannus, mutta pakolaiskriisiä ei sillä ratkaista.
Puolassa ja Unkarissa on nähtävissä vaarallinen kehitys, jossa EU:n perusarvot, demokratia, perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteet halutaan lakaista sivuun. EU on kuitenkin puuttunut tilanteeseen. Komissio on antanut Puolalle joukon suosituksia, joille parlamentin laaja enemmistö antoi tukensa.
EU-vastaisuus on lisääntynyt myös niin sanotuissa vanhoissa jäsenmaissa. Vastustajat käyttävät aseinaan ihmisten heikentynyttä turvallisuudentunnetta ja pelottelevat äänestäjiä uhkakuvilla ja, kuten Brexit-äänestys osoitti, jopa valheilla. He lupaavat palauttaa ”vanhat hyvät ajat” takaisin. Nämä populistit eivät halua ymmärtää, että menneisyyden välineillä ei rakenneta huomista globaalissa maailmassa. Nyt tarvitaan kipeästi johtajia, jotka ovat rohkeita, osaavat katsoa eteenpäin ja ymmärtävät, että yhdessä ollaan paljon vahvempia kuin yksin.
Monet jäsenmaiden johtajat pelaavat kaksilla korteilla. Brysselissä ollaan muiden kanssa samoilla linjoilla, mutta kotiyleisön edessä vastuu ikävistä päätöksistä siirretäänkin EU:lle. Miten helppoa, mutta miten raukkamaista ja niin lyhytnäköistä.
Voin sanoa, että me olemme kaikki vastuussa unioniin kohdistuvasta luottamuspulasta. Solidaarisuutta on helpompi osoittaa, jos kokee itse saaneensa sitä osakseen. Suomessa ja Euroopassa on kasvava joukko työttömiä ja syrjäytyneitä, jotka kokevat tulleensa unohdetuksi. Tähän EU:n ja jäsenmaiden on kyettävä vastaamaan ja yhdessä löydettävä keinot, joilla sosiaalista eriarvoisuutta kurotaan kiinni.
Lisäksi on suuri joukko asioita, joita maat eivät pysty ratkaisemaan tai tarjoamaan yksin, kuten ilmastonmuutos, talouskasvu ja talouteen liittyvä veronkierto, kuluttajansuoja ja turvallisuus. Schengen-alueen vapaa liikkuvuus on mahdollistanut työ- ja koulutusmahdollisuudet 28 EU-maassa ja yrityksille suuremmat markkinat ja kasvumahdollisuudet. EU on tasoittanut eri maiden alueellisia eroja maatalouden ja alueiden tukien kautta 70 prosentin budjettiosuudella.
Kaikkeen EU ei voi vaikuttaa, eikä sen ole tarkoituskaan. Unionin on aina ollut tarkoitus toimia vain niillä alueilla, joilla yhteisillä toimilla saadaan suurempi hyöty kuin pelkästään kansallisilla.
Lopuksi on muistettava, että Euroopalla on merkittävä vaikutus myös muuhun maailmaan. Presidentti Obamakin on todennut, että yhtenäinen Eurooppa on koko maailman kannalta tärkeä. Hän on korostanut, että unionin arvot auttavat edistämään rauhaa ja vaurautta koko maailmassa. Meidän kannattaa pitää niistä kiinni ja puolustaa niitä.
Julkaistu Lapin radiossa ja vihreässä blogissa 15.9.2016
