Julkistimme tänään ulkoministerin kanssa Suomen rauhanvälityksen toimintaohjelman. Tavoitteena on vahvistaa suomalaista osaamista rauhanvälityksessä, niin että voimme osaltamme parantaa maailman vakautta ja ihmisten elinoloja. Ohjelmassa linjataan periaatteet myös sille, miten rauhanvälitystä jatkossa rahoitetaan.[:]
Rauhanvälitys kytkeytyy erottamattomasti laajaan kehityksen ja turvallisuuden kokonaisuuteen. Köyhyys ja ihmisten näköalattomuus luovat turhautumista, joka purkautuu helposti konflikteina – kaikkensa pistää helposti peliin silloin kun ei ole mitään menetettävää. Konfliktit puolestaan murentavat yhteiskuntia ja kurjistumisen kierre jatkuu. Siksi rauha ja vakaus ovat kehityksen välttämättömiä edellytyksiä ja kehitys puolestaan luo edellytyksiä rauhalle ja vakaudelle.
Vaikka rauhanvälitykseen ei tarvita hienoja kokoushuoneita, vie työ silti rahaa. Vuonna 2010 kehitysyhteistyövaroja käytettiin kehityksen ja turvallisuuden edistämiseen yhteensä 58,3 miljoonaa euroa. Tästä 23,3 miljoonaa meni rauhanvälitykseen, konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen. Rahalla on tuettu rauhanvälitystä esimerkiksi Palestiinassa, Etelä-Sudanissa, Afrikan sarven alueella ja Itä-Timorissa.
Usein työtä on tehty yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa. Niillä on paikallista asiantuntemusta, yhteistyökumppaneita, verkostoja ja muuta arvokasta kokemusta ja osaamista, jotka ovat työssä kullanarvoisia. Jotta kaikki osaaminen saadaan jatkossa käyttöön, järjestöjen tekemää työtä on opittava tuntemaan entistä paremmin myös ulkoministeriössä.
Rauhanvälitykseen liittyvät tarpeet tulevat usein esille yhtäkkiä, päätöksiä on kyettävä tekemään nopeasti ja prosesseihin liittyy riskejä. Lisäksi tilanteet ovat arkaluonteisia tai edellyttävät salassapitoa, jotta rauhanprosessin edellytykset eivät tuhoutuisi. Ulkoministeriössä on sovittu uusista pelisäännöistä ja periaatteista, joilla pyritään varmistamaan Suomen kyky reagoida entistä joustavammin erilaisiin rauhanvälitykseen liittyviin tarpeisiin.
Kehitysyhteistyövarat sopivat hyvin pitkäkestoisempien rauhanrakentamis- ja välityshankkeiden tukemiseen. Näiden varojen käytössä on kuitenkin oltava tarkkana ja pitäydyttävä yleisesti hyväksyttyjen ja OECD:ssä päätettyjen kriteerien asettamissa ehdoissa. Samalla on rehellistä todeta, että rauhanvälityksessä eteemme tulee myös tilanteita, joihin kehitysyhteistyövarojen käyttö ei sovellu. Siksi on tärkeää, että rauhanvälitykseen on myös omaa erillistä rahoitusta. Kokonaisvaltaisen kriisinhallinta-ajattelun hengessä meidän on tarkasteltava resurssiemme käyttöä aiempaa kokonaisvaltaisemmin.
(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 14.12.2011.)
