Ranskan perustuslakikansanäänestyksen tulos kertoo Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajan Heidi Hautalan mukaan EU-maiden kansalaisten kasvavasta epäluottamuksesta heitä itseään koskevaan poliittiseen päätöksentekoon. Globalisaation myötä on entistä epäselvempää, missä päätökset tehdään ja mistä vaihtoehdoista valitaan. Koska EU on jäänyt kansalaisille varsin etäiseksi, kantavat epäonnistumisesta Hautalan mukaan suurimman vastuun EU-maiden omat johtajat:

– Ranskan presidentti Jacques Chirac on muille varoittava esimerkki johtajasta, joka käyttää omaksi hyödykseen jäsenmaiden ja unionin välille syntyneen harmaan vyöhykkeen. Räikeimmin hän toimi lavastaessaan maaliskuussa EU-huippukokouksen näyttämöksi, jolta hän saattoi palata kotiin epäsuositun palveludirektiivin kaatajana. Tosiasiassa huippukokous päätti jatkaa sen normaalia käsittelyä, Hautala sanoo.

– Chirac on myös esiintynyt ranskalaisille globalisaation vastustajille suurten kansainvälisten avausten kuten kehitysmaiden köyhyyden voittamiseksi säädettävien kansainvälisten verojen esittäjänä. Tuskin hän kuitenkaan missään vaiheessa ajatteli että joutuisi niitä itse toteuttamaan.

Hautalan mukaan EU-maiden johtajien olisi ymmärrettävä, että kansanäänestykset ovat demokratian syventämistä eivätkä johtajien omia valtapyrkimyksiä varten. Hänen mukaansa oli ennalta arvattavissa, että Ranskan tulosten selvittyä Tony Blair alkoi jo spekuloida, toteutetaanko EU-perustuslakiäänestystä Britanniassa ollenkaan.

– Ranskassa presidentit ja hallitukset ovat de Gaullen ajoista lähtien väärinkäyttäneet kansanäänestyksiä oman valtansa pönkittämiseen. Ei ihme, että ratkaisevat EI-äänet tulivat nyt niiltä, jotka haluavat päästä eroon niin presidentistä kuin hallituksestakin, Hautala arvioi.

Hautalan mukaan perustuslakiäänestys sai kansalaiset kuitenkin kiinnostumaan politiikasta ja EU:sta valtaisalla tavalla, mikä on myönteinen merkki:

– Kriittisten ranskalaisten enemmistö leimasi EU:n oikeistolaisen epäsolidaarisuuden linnakkeeksi. Valitettavasti kriitikoilla ei ollut malttia havaita, että perustuslaki itse asiassa vahvistaa unionin sosiaalisia piirteitä vastapainona alkuperäisille sisämarkkinatavoitteille ja vapaan liikkuvuuden politiikalle. Perustuslaki määrittää myös kansalaisten oikeudet unionissa ja lisää heidän vaikutusmahdollisuuksiaan.

– Ranskalaiset ehtivät vielä pohtia vaihtoehtojaan, mutta olisi väärin, että perustuslain voimaansaattaminen muissa maissa keskeytyisi. Ranska ja keskiviikkona äänestävä Hollanti pystyvät toivottavasti ainakin jälkeenpäin tutkimaan, mikä osa vastustuksesta oikeasti liittyy perustuslakiin, mikä laajempaan poliittiseen kriisiin, joka on kohdattava omassa maassa omien johtajien kanssa.