Kesäkuun lopulla Ecofin-neuvoston kokouksessa yhdeksän EU-jäsenmaata päätti tiiviissä yhteistyössä toimia rahoitusmarkkinaveron puolesta. Suomessa hallitus joutuu vielä tekemään asiasta lopullisen päätöksen, sillä käsitykset puolueiden kesken poikkeavat toisistaan siinä, kuinka laajasti EU-maiden on lähdettävä mukaan hankkeeseen.
[:]
Kärkijoukkoihin on nyt ilmoittautunut esimerkiksi Saksa, jonka jalanjäljissä Suomi on mieluusti EU:n talousasioissa kulkenut. Myös Euroopan parlamentti on viimeksi toukokuussa äänestänyt veron puolesta. Sitä ilmoittaa tukevansa 66 prosenttia EU-kansalaisista ja suomalaista 64 prosenttia.Haluan nähdä myös Suomen pikimmiten mukana kärkijoukossa, sillä rahoitusmarkkinaverolle on monta hyvää syytä – alkaen omasta hallitusohjelmastamme, joka tunnustaa veron tärkeäksi: “Suomi kiirehtii kansainvälisen rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa maantieteellisesti mahdollisimman kattavasti. Tavoitteena on globaali vero, mutta ensi vaiheessa kyseeseen voi tulla myös EU:n tasolla toimeenpantava järjestelmä.”
Tällä hetkellä on kuitenkin epärealistista, että verosta saataisiin maailmanlaajuinen monien suurten talousmahtien kuten Kiinan, USA:n ja Intian sitä vastustaessa. Nyt tarvitaan aloitteellisuutta, jossa EU on edelläkävijän asemassa. EU:n ulkopuolisista maista veroa tukevat ainakin Norja, Brasilia, Argentiina ja Etelä-Afrikka, joten maailmanlaajuisen koalition rakentaminen olisi mahdollista aloittaa rinnakkaisesti EU-tason kanssa.
Keinottelu on saanut paljon vahinkoa aikaan. Transaktiovero onkin suunniteltu sääntelemään riskialtista keinottelua ja vipurahastoja. Pieni vero vaikuttaisi eniten pikavoittojen tavoitteluun, koska sen kaltaisessa keinottelussa verokustannukset nousisivat muuta kauppaa korkeammiksi. Verolla voidaankin ohjata rahavirtoja reaalitalouteen ja välttää kuplien syntymistä. Siksi rahoitusmarkkinavero voisi ennaltaehkäistä tulevia eurokriisejä.
Jotkut ovat esittäneet huolia transaktioveron kielteisistä vaikutuksista talouskasvuun ja pörssien keskinäiseen kilpailuun. Päätökset kuitenkin riippuvat pohjimmiltaan siitä, millaisen rahoitussektorin ja millaista kasvua haluamme saada aikaan. Muun muassa Euroopan komissio ja taloustieteiden nobelisti Joseph Stiglitz ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että finanssitransaktiovero olisi paras keino nopean ja riskialttiin keinottelun suitsemiseen.
On myös esitetty, että finanssisektori siirtyisi länsinaapuriin, kun veroa vältettäisiin kiertämällä se Ruotsin kautta. Ennen paniikkinappulan painamista on kuitenkin hyvä muistaa, että kyse on 0,01-0,1 % verosta. Tämä käytäntö liittyy myös laajemmin veronkierron ongelmiin ja veroparatiiseihin, ja keskustelussa tulisikin kiinnittää huomiota näiden ongelmien ratkaisuun sääntelyn avulla.
Vaikka verojen nostoon ja leikkauksiin on nykyisessä taloustilanteessa jatkuvia paineita, ovat rahoitusmarkkinat tällä hetkellä lähes täysin verottamattomat. On oikein vaatia myös rahoitussektoria kantamaan kohtuullisen osuuden kriisien aiheuttamista kustannuksista. Lisääntyvillä verotuloilla meillä olisi enemmän varoja muun muassa työllisyyden edistämiseen ja kestävien investointien tukemiseen. Yhdyn myös Ranskan presidentin Francois Hollanden ajatukseen siitä, että tietty osa rahoitusmarkkinaveron tuloista tulee ohjata köyhyyden ja ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Tämä ja muut innovatiiviset rahoituslähteet ovatkin erittäin tärkeitä myös kehitys- ja ilmastorahoituksen kannalta.
Suomi on ollut aktiivinen rahoitusmarkkinaverokeskustelussa aiemminkin, miksemme olisi nyt ottamassa veroa käyttöön ja ydinjoukossa muovaamassa yhteistyön suuntaa? Myös Baltian maat saattaisivat olla halukkaampia lähtemään mukaan, jos Suomi näyttää mallia.
