Kehityspoliittinen toimikunta luovutti vuosiraporttinsa “Ei kehitystä ilman ihmisoikeuksia” 12.9. ministeri Hautalalle. “On mukava, että raportti toteaa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanon käynnistyneen hyvin”, Hautala totesi ja korosti, että toimikunnan kriittisetkin huomiot ovat avuksi työn parantamisessa.[:]

Kehityspoliittisen toimikunnan raportti “Suomen kehityspolitiikan tila 2013; Ei kehitystä ilman ihmisoikeuksia”

Julkistamisseminaari 12.9.2013

Kehitysministeri Heidi Hautala

Check against delivery

 
Hyvät ystävät,

Kiitän koko KPT:tä uudesta vuosiraportista ja puheenjohtaja Jouko Jääskeläistä raportin esittelystä. Olen myös erittäin iloinen, että olette kutsuneet tähän tilaisuuteen vieraaksi KPT:tä vastaavan toimikunnan puheenjohtajan professori Georg Sorensenin Tanskasta. On kiinnostava kuulla hänen kommenttinsa yhtäläisyyksistä, eroista ja trendeistä maidemme politiikoissa.

Minulle on tietenkin ilo, että KPT näkee ihmisoikeusperustaisuuden hyväksi kehityspolitiikan ja -yhteistyön lähtökohdaksi ja on valinnut sen vuosiraportin teemaksi. Tämä on iso panos ihmisoikeusperustaisuuden edistämisessä ja sen toimeenpanon seuraamisessa. Raportin suosituksiin perehdytään huolella ja toimeenpano otetaan vakavasti.

KPT:n lisäksi haluan mainita myös laajemmin kansalaisyhteiskunnan ja eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän aktiivisuuden ihmisoikeusperustaisuuden ajamisessa ja seurannassa. Kaikki tämä työ on ollut meille tärkeä tuki ja innoituksen lähde. Kiitän kaikkia tähän osallistuneita.

Ulkopuolinen seuranta on jatkossakin erittäin tärkeää, sillä sitä kautta saamme laajempaa – ja myös kriittistä – palautetta tekemästämme työstä. Se kannustaa meitä edelleen parantamaan työtämme ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpanossa.

On mukava, että raportti toteaa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanon käynnistyneen hyvin. Yksi erittäin tärkeä osa tätä työtä on ministeriössä laadittu toimintaohje, joka antaa konkreettisia neuvoja siitä, miten ihmisoikeudet pitää ottaa käytännön työssä huomioon. Ohje valmistui joulukuussa 2012 ja löytyy esitteenä UM:n nettisivuilta. Minulla oli ilo luovuttaa tämä myös Tasavallan presidentille viime viikolla, kun puhuimme ihmisoikeuksista ja kehityspolitiikasta.

Työ ei tietenkään ole vielä valmis. Toimeenpano on meneillään oleva prosessi ja ihmisoikeusperustaisuuden integrointi sekä toiminnallistaminen kaikkeen kehityspolitiikkaan ja -yhteistyöhön ovat kesken. Parhaillaan täsmennetään ohjeistoja, koulutetaan systemaattisesti, kehitetään työkaluja ja parannetaan menetelmiä.

Olen pyytänyt nyt ministeriötä katsomaan, miten voimme vielä vauhdittaa ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpanoa. Tässä työssä avuksi ovat tietenkin KPT:n suositukset esimerkiksi maaoikeuksia koskevasta linjauksesta sekä paikallisen yhteistyön määrärahojen strategisemmasta käytöstä. Jaan täysin KPT:n puheenjohtajan esiin nostaman näkemyksen maaoikeuksien keskeisyydestä.

KPT:n raportissa otetaan esille resurssien riittävyys ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpanossa. Työn ei todellakaan tule olla vain muutaman asiaan vihkiytyneen asiantuntijan vastuulla. Tavoitteenamme on mm. koulutuksen avulla varmistaa, että ihmisoikeusperustaisuus on osa kaikkien kehityspolitiikan ja -yhteistyön toimijoiden osaamista. Tässä on johdon ohjauksella ja viestinnällä tärkeä rooli.

Ihmisoikeusperustaisuudessa on kyse pitkälti ajattelutavan muutoksesta. Tähän liittyy myös KPT:n raportin kaavio tarve- ja oikeusperustaisten lähtökohtien eroista. Jotta uudet ajatukset saadaan muutettua käytännöiksi ja osaksi kaikkea ohjelmien suunnittelua, tarvitaan myös konkreettisia muutoksia toimintatavoissa.

Yksi esimerkki käytännön askeleista on ministeriössä suunnitelmia käsittelevän laaturyhmän ohjeistuksen uudistaminen niin, että ihmisoikeusperustaisuus ei voi jäädä suunnittelussa huomiotta. Tarvitaan myös käytännön työkaluja arvioinnin tueksi, jotta voimme todella nähdä, miten työmme on edistänyt ihmisoikeuksia. UM:n edustustoissa sekä yksiköissä on vahvaa maa- ja järjestöosaamista, joka antaa mahdollisuuden integroida ihmisoikeusperustaisuus päivittäiseen työhön tilanteeseen sopivalla tavalla. Ihmisoikeusperustaisuus on myös integroitu maaohjelmiin ja uudistettuun evaluointikäsikirjassa.

Tärkeä työkalu on myös YK:n ihmisoikeuksien määräaikaistarkasteluprosessi (UPR). Tavoitteenamme on sen suositusten linkittäminen yhä paremmin kehityspoliittiseen dialogiin sekä kehitysyhteistyöhön. Ovathan maat, joiden kanssa keskustelua käymme, sitoutuneet useimpiin UPR-suosituksiin.

KPT:n raportissa ja suosituksissa nousee esille vaikuttaminen EU:ssa ja muussa kansainvälisessä yhteistyössä. Johtokuntapaikkamme Maailmanpankissa ja Afrikan kehityspankissa ovat tärkeitä foorumeja tässä, aivan kuten KPT suosittaakin.

Tältä osin on ajankohtaista mainita myös EU:ssa meneillään oleva työ HRBA-toolkitin (ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan työkalupakin) kehittämisessä. Työkalupakki on osa EU:n muutosagendan toimeenpanoa. Suomi osallistuu työkalupakin valmisteluun ja on mm. lähettänyt UM:n laatiman ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimintaohjeen materiaaliksi. Tarkoitus on, että EU:n työkalupakki valmistuu tämän vuoden aikana.

Kuten KPT toteaa, ihmisoikeusperustainen kehityspolitiikka edellyttää ihmisoikeusasioiden nostamista esille kumppanimaidemme kanssa. Meidän puoleltamme on valmiutta todelliseen dialogiin, jossa myös Suomen ihmisoikeuskysymyksiä voidaan käsitellä.

Hyvin ajankohtainen kysymys on pitkäaikaisen kumppanimaamme Kenian suhde kansainväliseen rikostuomioistuimeen (ICC). Maassa keskustellaan parhaillaan siitä, olisiko Kenia ensimmäinen sopimusvaltio, joka eroaisi ICC:sta. Tällä ei kuitenkaan olisi vaikutusta syksyn aikana Kenian maatilanteessa alkaville Kenyattaa ja Rutoa koskeville oikeudenkäynneille, joten jatkossakin on tärkeää varmistaa, että Kenia jatkaa yhteistyötään ICC:n kanssa. Rankaisemattomuuden torjuminen, ICC:n ja sen toiminnan tukeminen on Suomelle keskeinen prioriteetti ja pidämme tärkeänä, että myös kumppanimaamme noudattavat kv-oikeudellisia sitoumuksiaan. Näitä kysymyksiä on erittäin tärkeää nostaa esiin poliittisissa keskusteluissa kenialaisten yhteistyökumppaneidemme kanssa.

Suomi korostaa ihmisoikeuksien universaaliutta. Oikeudet kuuluvat kaikille. Tämä painotus on näkyvissä mm. siinä, että niin kehityspolitiikassamme kuin myös ihmisoikeuspolitiikassamme korostamme haavoittuvimpien ja helposti syrjäytyvien ryhmien ja yksilöiden oikeuksien huomioimista. Tämä painotus näkyy myös YK:n vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden valmistelussa. Eli ns. post-2015 -valmistaumisessamme, jossa ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja eriarvoisuuden poistaminen ovat tärkeitä elementtejä. Tämä on myös KPT:n suositus.

Laaja osallistuminen ja osallistaminen on yksi ihmisoikeusperustaisuuden pääperiaatteista. KPT:n raportissakin korostettu osallistumisen keskeisyyttä. Vuoropuhelu ja yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa niin Suomessa kuin kumppanimaissakin on meille erittäin tärkeää.

Ihmisoikeuspuolustajien asema ja tuki on nostettu esille KEPO-ohjelmassa. Johdonmukaisesti myös Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategiassa korostetaan ihmisoikeuspuolustajien asemaa. Strategian toimintaohjelmaan on kirjattu erityisiä toimenpiteitä ohjeistojen ja toimintatapojen täsmentämisestä koskien ihmisoikeuspuolustajia. Näiden mukaan UM tulee mm. valmistelemaan edustustoille julkiset ohjeet EU:n ihmisoikeuspuolustajia koskevien suuntaviivojen käytännön toteuttamisesta. Tämä vastaa siis KPT:n ehdotukseen asiasta.

Erittäin ajankohtainen kysymys on myös KPT:n raportissa nostettu yritysvastuu. Nostin tämän myös Team Finland -strategiaan. Tältä osin voin kertoa, että UM osallistuu kolmen edustajan voimin Työ- ja elinkeinoministeriön asettamaan työryhmään, jonka tehtävänä on valmistella kansallinen toimeenpanosuunnitelma YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevista ohjaavista periaatteista, työryhmän työn pitäisi valmistua maaliskuun 2014 loppuun mennessä. Olen samaa mieltä kuin KPT, että toimeenpanosuunnitelman on oltava mahdollisimman konkreettinen.

Ja loppuun vielä huomio rahoista. Kuten me kaikki tiedämme, budjettiriihessä ei tehty uusia leikkauksia kehitysyhteistyön määrärahoihin. Jo aiemmin tehtyjen päätösten takia Suomella on kuitenkin todellisia vaikeuksia pysyä 0,7-sitoumuksessaan, joka pitäisi saada toteutettua vuoteen 2015 mennessä. Apua saadaan päästöhuutokauppatuloista ja olen tietenkin erittäin iloinen siitä, että hallitus päätti osoittaa ne kaikki kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen. Nykyhinnoilla päästökauppatulot eivät kuitenkaan tee ihmeitä. KPT suosittaakin, että hallitus tekee läpinäkyvän ja uskottavan suunnitelman määrärahojen nostamiseksi 0,7 prosenttiin. Lisäksi KPT vaatii hallitusta määrittelemään kv. ilmastorahoituksen niin, ettei se syö köyhyyden poistamiseen tarkoitettuja varoja. Nämä ovat minusta erinomaisia suosituksia ja vien niitä ilolla eteenpäin hallituksen sisällä.