///Turun Sanomat

Eilen vietettiin Auschwitzin uhrien muistojuhlaa. Holokaustin veroista kansanmurhaa ei ole nähty, mutta esimerkiksi Stalinin miljoonien uhrien kohtalo on vielä julkisesti käsittelemättä. Eräs tuttavani kävi hiljattain Siperian Vorkutassa, jossa aikanaan sijaitsi Stalinin pahamaineinen leiri. Tuttavani ei löytänyt sieltä asianmukaista muistomerkkiä menehtyneille.[:]

Ihmisiä ja kokonaisia kansanryhmiä vainotaan tälläkin hetkellä muun muassa Darfurissa, Tshetsheniassa ja Tiibetissä. Tänään me suomalaiset voimme iloita siitä, että Indonesian hallitus ja tsunamissa järkyttävällä tavalla tuhoutuneen Acehin itsenäisyyttä tavoitteleva sissiliike neuvottelevat Helsingissä presidentti Martti Ahtisaaren johdolla rauhan ensi askelista. Aasian katastrofin lohduttomuuteen auttaisi, jos rauha saisi mahdollisuuden hallituksen ja sissien välillä myös Sri Lankassa.

Rauhanprosessia tarvitaan myös Tshetsheniassa, jossa kolmasosa kansasta on hävitetty. Seitsemättä vuotta jatkuvassa sodassa katoamiset, murhat ja muut ihmisoikeuksien loukkaukset ovat arkea ja tekevät koko siviiliväestön elämän sietämättömäksi. Venäjän hallitukselle on eduksi saada koko kansa näyttämään rikollisilta ja jokainen tshetsheenitaistelija vaaralliselta terroristilta.

Ihmisiä voidaan jopa lavastaa terroristeiksi, jos valtion etu vaatii sitä. Näin kävi äskettäin Moskovassa nuorelle tshetsheeninaiselle, Zara Murtazalijevalle, joka tuomittiin tekaistun todistusaineiston avulla terroristina yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen. Ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet kertomaan Zaran tapauksesta maailmalle.

Ihmisiä, jotka valittavat kohtelustaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, on jopa murhattu. Ja mitä oikeuskäsityksemme sanoo siitä, että Venäjän hallituksen jahtaamien henkilöiden omaisia kaapataan, jotta he antautuisivat?

Venäjällä viranomaisten alistamistoimet kohdistuvat yhä ankarammin koko kansalaisyhteiskuntaan ja ilmaisuvapauteen. Kun EU:ssa ja Suomessakin suunnitellaan terroristien kukistamiseksi poliisille yhä uusia valtuuksia, on hyvä katsoa, mitä sama ajattelutapa saa aikaan Venäjällä.

Epäilemättä Tshetshenian kriisin rauhanomainen poliittinen ratkaisu loisi edellytyksiä koko Venäjän yhteiskunnan tervehdyttämiseen. Presidentti Vladimir Putin on antanut viime aikoina ymmärtää, että hän ei täysin sulje pois kansainvälisen yhteisön osallistumista ratkaisuyrityksiin. Mahdollisuuksien ikkuna on nyt raollaan, mutta se saattaa pian taas sulkeutua. Juuri EU:n on kannettava tilanteesta vastuunsa ja lakattava katsomasta toisaalle.

Suuret EU-maat ovat syypäitä tähän taktiseen vaitonaisuuteen, huippuesimerkkinä Silvio Berlusconi, joka sai monet raivoihinsa kaulaillessaan toissa kesänä hyvän ystävänsä Putinin kanssa.

Viime aikoina Saksan liittokansleri Gerhard Schröder on joutunut kovaan ryöpytykseen vastaavasta veljeilystä. Luulenpa, että hän joutuukin muuttamaan suhtautumistaan Tshetsheniaan.

Panen toivoni pohjoismaihin. Niillä on aiemminkin ollut halua toimia Tshetshenian asiassa. Pohjoismaat voisivat liittoutua Baltian maiden ja Puolan kanssa, joita oma historia velvoittaa. Ja Suomessahan huoltoaseman baarissa kaikki tietävät, että tshetsheenejä on kohdannut verinen vääryys. Suomettuminen on ollut enemmänkin eliitin ongelma.

Pohjoismailla on nyt historiallinen tilaisuus olla kätilönä rauhanaloitteelle, johon kutsutaan mukaan kaikki neuvotteluhaluiset ja terrorismin tuomitsevat tahot. Ulkopuolista välittäjää tarvitaan aivan varmasti kuten Acehissakin. Konkreettisena ensi tavoitteena pitäisi olla tulitauon aikaansaaminen ja vapaa pääsy alueelle ihmisoikeustarkkailijoille ja riippumattomille tiedotusvälineille. Pohjoismaat voisivat ehdottaa aivan aluksi, että EU nimeää Tshetshenian erityisedustajan.

On myös tärkeää taata Euroopan unionin piirissä vapaa liikkuvuus niille tshetsheenijohtajille, joita ilman rauhaa ei voi syntyä. Sellaisiin kuuluu ilman muuta Suomeen viime viikon Tshetshenia-kokoukseen kutsumani Ahmed Zakajev.

Hän otti muuten erittäin rauhallisesti vastaan tiedon siitä, että Suomen oikeusministeri ei voinut taata hänelle Suomessa koskemattomuutta. Olen aivan varma, että oikeusministeri Johannes Koskinenkin näkee, että Interpolille pitäisi tehdä jotakin, jos yksi sen jäsenmaa käyttää järjestöä aivan tietoisesti estääkseen vihollisinaan pitämien ihmisten vapaata liikkuvuutta.

Samalla listalla Zakajevin kanssa on nyt myös Ukrainan uusi pääministeri, oranssin liikkeen sankari Julia Timoshenko.