Lauantaina vietettiin tukiryhmäni avoimia juhlia Helsingin Kiltakellarissa – ei siis Itämerellä. Päivä oli kaikin puolin hieno. Olimme keskustelleet Vihreän liiton valtuuskunnan kokouksessa siitä, miten vähän presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen arvostavat Suomen perustuslaki, kun jälkimmäinen on oudolla kiivaudella pakkosyöttämässä eduskunnalle perustuslain muutosta. Kolmen suurimman puolueen sopimuksesta huolimatta presidentin valtaoikeuksiin siis aiotaankin puuttua! Kokoomus on nyt paljon vartijana.
Paljon ei puutu, että on muodostettava uusi perustuslaillinen rintama yli kaikkien puoluerajojen. Toisella puolella ovat ne, jotka haikailevat presidenttivaltaisuutta, kuningasvallan uutta tulemista. Ja tänä vuonna juhlitaan Suomen yksikamarisen eduskunnan 100-vuotisjuhlaa… Suosikkipresidenttini, ensimmäisen perustuslain muodostamiseen vahvasti vaikuttanut ja aidosti tasavaltalainen K.J. Ståhlberg olisi varmasti kauhuissaan. Hänkään ei liene tarkoittanut, että presidentin pitäisi olla edes rauhan aikana sotavoimien ylipäällikkö. Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen muuten kirjoitti viisaan artikkelin tämän viikon Suomen Kuvalehteen. Tässä hän toteaa niille, jotka haikailevat autoritääristä presidenttiyttä, että siihen ei ole paluuta. Kehitys voi kulkea vain toiseen, parlamentarismin suuntaan.
Mutta takaisin lauantain juhliin. Kollegani ja ystäväni Anni Sinnemäki antoi minulle myöhästyneen syntymäpäivälahjan, runon. Runoilijatar saavutti yleisön suuren suosion lausuessaan puolen yön aikaan “Miksi ystävättäret ovat ihania”. Runo loppuu näin: “Jos saan valita eläkkeellä en jaa elämääni minkään aviomiehen vaan heidän kanssaan”. Minuun tämä liittyy siten, että olen suunnitellut kommuuniin muuttamista viimeistään 60 vuotta täytettyäni. Miehet kuolevat vähitellen ympäriltä, joten loppuelämä vietetään sitten naisten kesken, joista osa varmaankin vanhoja, osa uusia ystävättäriä. Nythän alkoholitutkijat ovat huolissaan keski-ikäisten miesten lisääntyneen alkoholinkäytön seurauksesta, miesten odotettavissa olevan eliniän dramaattisesta lyhentymisestä à la Venäjä. Kohtuukäyttö on entistä tärkeämpää, koska miehetkin ovat ihania!
Mutta tässä siis runo.
ANNI SINNEMÄKI:
MIKSI YSTÄVÄTTÄRET OVAT IHANIA
Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset
koottuna yhteen tämän pöydän ääreen
he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki
heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään puolivälissä
heidän luunsa, jotka erottuvat, solisluu tai vähän terävä lantioluu
nauraessaan he puistelevat päätänsä
“ei voi pitää paikkaansa” joku sanoo naurun välistä
sillä asia oli kyllin mehukas
Mitä tahansa ratkaisuja tekeekin,
ystävättäret kyllä löytävät sille perustelut
Spekuloimme pikkusisarten poikaystäviä
ymmärtävätkö äidit surujamme
mikä on sopiva asuntolainan korkomarginaali
teilaamme novellikokoelman
kertaamme tiettyjä tärkeitä tapahtumia
olemme kerranneet ne jo useasti aikaisemminkin
Miten minä oksensin kylpyammeeseen
kun tapasimme Annan kanssa ensimmäistä kertaa
olemme tunteneet kauan
mutta kertaamme ne tapahtumat kerran vielä
ihan kertaamisen ilosta
lämpimän kuivan valkoviinin maun
jotkut rajan ylittävät junamatkat
Tässä vaiheessa menestys pukee ystävättäriä sopivalla tavalla
elegantisti
he näyttävät suhtautuvan siihen
kuten savukkeeseen rakastelun jälkeen
60-luvun ranskalaisessa elokuvassa
toissijainen nautinto josta tulee hieman raskas olo.
Joskus heräämme juhlien jälkeen
syömme aamiaisen hitaasti tämän pöydän ääressä
ripsivärin ja rajauskynän jäänteet tekevät silmistä tummat
nauramme edellisen illan asioille
joku lähestyi sitä, se ja se oli hapan
Tämä yhteinen aamiainen ajaa pois
sen ahdistuksen mitä liian pitkät juhlat tuovat niille
jotka heräävät yksin. Jos saan valita eläkkeellä
en jaa elämääni minkään aviomiehen
vaan heidän kanssaan.
