Dalai-lama kirkastaa keskikesän. Tänä juhannuksena valtiojohto ja eduskunta joutuvat pysyttelemään aivan erityisen tarkasti poissa Helsingistä kokkotuliensa äärellä. Tiibetin hengellinen johtaja ja pakolaishallitsija Dalai-lama saapuu nimittäin kaupunkiin. [:] Korkean tason piiloleikki on käynnissä. Kiinan suurlähetystöllä on tapana esittää Syvä Paheksuntansa jokaisesta huomion murusesta, jota maan hallitus mahdollisesti aikoo Hänen Pyhyydelleen osoittaa. Tällä kertaa kiukuttelu on kuuleman mukaan ollut tavallistakin ponnekkaampaa. Suomen hallitus on arvioinut pelivarakseen vierailun kulttuurisen ulottuvuuden, onhan vieras tulossa nimenomaan Taideteollisuusmuseon kutsusta Tiibet-näyttelyn merkeissä. Dalai-laman tapaa kulttuuriministeri Claes Andersson. Hänen Pyhyytensä haluaa ymmärrettävistä syistä keskustella myös politiikasta. Puolitoista miljoonaa tiibetiläistä on menettänyt henkensä vuodesta 1949 jatkuneessa miehityksessä. Amnesty raportoi jatkuvasti pidätyksistä, katoamisista ja kidutuksista. Buddhalaisuuden harjoittaminen on tulkittu valtion turvallisuuden vaarantamiseksi. Dalai-laman kuvien hallussapitokin on kielletty. Kieltoa uhmaavia nunnia on kadonnut jäljettömiin. Lhasassa on keskitysleirejä, joissa todistettavasti kidutetaan munkkeja ja nunnia, jotka eivät suostu halventamaan uskontoaan. Tiibetiläiset ovat myös joutuneet pakkosterilisaatioiden kohteeksi, vaikka he ovat jo vähemmistönä omassa maassaan.
Euroopan parlamentissa on vahva Tiibet-ryhmä, joka on huolehtinut siitä, että parlamentti ottaa vähintään kerran vuodessa kantaa Tiibetin tilanteeseen. Unionin jäsenmaat pitävät tätä kiusallisena ulkopoliittisena sooloiluna. Tämän vuoden maaliskuussa hyväksytyssä julkilausumassa vaaditaan Tiibetin kysymystä otettavaksi viipymättä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen käsittelyyn ja kehotetaan Kiinan hallitusta avaamaan Dalai-laman kanssa neuvottelut Tiibetin tulevaisuudesta. 1300 parlamentaarikkoa eri maista on vedonnut YK:n pääsihteeriin, jotta tämä ottaisi Dalai-laman virallisesti vastaan. Tästä voisi alkaa Kiinan ja Tiibetin vuoropuhelu. Dalai-lama ajaa nykyään melko maltillista itsehallintomallia, mutta sekin on liikaa useimmille hallituksille. Kiinan pelko saa ne ummistamaan silmänsä jopa aivan klassisilta ihmisoikeusloukkauksilta, joiden ei pitänyt enää olla minkään maan sisäisiä asioita. Näin kurjasti ovat asiat Suomessakin.
Pakolaishallitsija on siis saanut aikaan täällä melkoisen pakoreaktion. Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen on nähtävästi pyörtänyt keväiset aikeensa tavata hänet. Saattaa olla, että Dalai-lama lupausten kantauduttua korviinsa uskoi vihdoin pääsevänsä Suomessa eduskuntaan, mutta ovet on helppo pitää suljettuina juhannukseen vedoten. Onneksi eduskunnassa on valpas Tiibet-ryhmä, jonka puheenjohtaja Pirjo-Riitta Antvuori on kokoamassa kansanedustajia ja ihmisoikeusjärjestöjä keskustelemaan Dalai-laman kanssa muualla. Ohjelmassa on myös avoin yleisötilaisuus. Katsotaan, onko sen aiheena politiikka ja etiikka, kuten taannoin Ruotsissa. Tuskin maltan odottaa Hänen Pyhyytensä lempeää olemusta ja valloittavaa naurua. Se riittää vallan mainiosti täyttämään juhannuksen autioittaman Helsingin.
Vihreän langan 24/98 kolumni
