Muutama viikko sitten vierailin muiden meppien kanssa Uzbekistanissa ja Turkmenistanissa. Vierailun taustalla on Euroopan parlamentin tuleva päätös Turkmenistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta.

[:]

Vihreät ovat vaatineet, että Turkmenistanin on osoitettava edistystä ihmisoikeusasioissa ennen kuin parlamentin suhteita maahan syvennetään. Onnistuimme lykkäämään päätöstä yhteistyösopimuksesta siihen asti, kunnes mepit ovat käyneet paikan päällä tarkistamassa tilanteen.

Matkan johtopäätökset ovat selvät. Ihmisoikeusuudistuksia ei ole tehty. Yksikään parlamentin pitkään vaatimista edistysaskelista ei ole toteutunut. Turkmenistanilaiset eivät voi matkustaa vapaasti, kansainväliset järjestöt, kuten Punainen risti ja YK, eivät voi toimia maassa, eikä poliittisia vankeja ole vapautettu. Yhteistyösopimusta ei pidä hyväksyä ennen kuin näissä asioissa tapahtuu selkeää edistystä.

Ainoa positiivinen merkki, jonka matkalla huomasin, oli edellisen diktaattorin, Niyazovin, ilmestyksenomaisen pyhän kirjan, Ruhnaman, aseman heikkeneminen. Kävimme Venäjän osittain rahoittamassa koulussa, jossa sielläkin yllättäen oli Ruhnaman opiskelulle omistettu huone.

Euroopan parlamentti ei saa olla kumileimasin, joka vain hyväksyy neuvotellut sopimukset. Tämä periaate on kirjattu Lissabonin sopimukseen. Komissio ja neuvosto eivät ole kuunnelleet parlamentin asettamia ehtoja.

Parlamentin ulkoasianvaliokunta vaati tammikuussa 2011 EU:n ulkosuhdehallintoa liittämään sopimukseen ihmisoikeustilanteen seurantajärjestelmän, koska kyse on räikeästi ihmisoikeuksia polkevasta maasta. Näin parlamentti voisi osallistua sopimuksen arviointiin ja vaatia tarvittaessa yhteistyön jäädyttämistä. 

Ulkosuhdehallinto on kieltäytynyt tällaisen mekanismin esittelystä. Tähän tulee suhtautua hyvin vakavasti. Ennen kuin parlamentti on saanut esityksen seurantajärjestelmästä, ei yhteistyösopimuksen ratifioinnissa voi mielestäni edetä.

Matkalla mepit olivat yhtä mieltä siitä, että tilanne Turkmenistanissa on huono. EU:n tulee olla alueella enemmän läsnä. Tästä eteenpäin mielipiteet eroavat. Toiset perustaisivat pääkaupunkiin Ashgabatiin EU-edustuston ilman yhteistyösopimusta. Toiset, ehkä suurin osa mepeistä, kannattaa edelleen sopimuksen ratifioimista. Tämä veisi meiltä vaikuttavan vipuvarren vaatia Turkmenistanilta parempaa kansalaistensa kohtelua.