///Kehitys-Utveckling 3/2003

Entiselle EU-parlamentaarikolle, kansanedustaja Heidi Hautalalle Euroopan unionin monet vaikutuskanavat ovat tuttuja. Kehityskysymyksiin voi vaikuttaa yksittäinenkin parlamentin jäsen, mutta tavallisesti parhaat tulokset syntyvät yhteistyössä hallituksen, kansalaisjärjestöjen ja muiden EU-maiden kanssa. [:]

Parlamentin jäsen voi vaikuttaa kehityskysymyksiin budjettiriihessä, kehityspoliittisia linjauksia tehtäessä tai kansainvälisten konferenssien kautta. Hautala oli itse mukana EU:n delegaatiossa Monterreyssa ja Suomen delegaatiossa Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa.
“Oli erittäin kiinnostavaa seurata Johannesburgissa yhtäaikaa EU:n delegaation ja Suomen valtuuskunnan työskentelyä. Täytyy antaa tunnustusta mukana olleille suomalaisille ministeriöille siitä, että kansalaisjärjestöjen aito osallistuminen näihin neuvotteluihin oli mahdollista. EU:n delegaatiolla taas oli huomattavia vaikeuksia saada tietoja komissiolta, joka on sen luonnollinen keskustelukumppani.” Yhteistyö Suomen delegaatiossa mukana olleiden kansalaisjärjestöjen kanssa on jatkunut myönteisesti myös kokouksen jälkipuinneissa.

Moraalinen painoarvo vaarassa

Suomen lähestymistapoja kehitysyhteistyöhön pidetään Hautalan mukaan tervehenkisinä ja realistisina. Vakuuttavuus kärsii kuitenkin siitä, että Suomi ei ole päässyt samalle tasolle kehitysyhteistyömäärärahoissa vertaisryhmiensä kanssa. “Suomi on jäänyt tässä kehityksessä jälkeen, vaikka sen sanotaankin olevan EU:n hyvää keskitasoa. Se vähentää Suomen moraalista painoarvoa.”

Hautala näkee tilanteen myönteisenä puolena määrärahoista käytävän julkisen keskustelun, jonka avulla ehkä päästään lähemmäksi hallituksen tavoitetta vuoden 2010 määrärahaosuudesta. Suomi joutuu tulevaisuudessa joka tapauksessa pohtimaan omaa osuuttansa.
“Tuskin esimerkiksi Tanska, jolla kehitysyhteistyömäärärahojen osuus on prosentti bruttokansantuotteesta, on halukas nostamaan osuuttaan, ennen kuin muut samoihin sopimuksiin sitoutuneet ovat saavuttaneet edes 0,7% tason.”
Kun EU laajenee, keskustelu kehitysyhteistyörahoituksesta varmasti jälleen vilkastuu. “Uusilla EU-mailla on vaatimattomammat perinteet kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä ja niiden resurssit ovat pienemmät. Lähialueyhteistyöllä osaamista voidaan jakaa. On silti vaikea kuvitella, että uudet EU-maat olisivat heti täysillä mukana Monterreyn sitoumuksissa.”

Suomi edellyttää hyvää hallintoa

Kehitysyhteistyön linjaukset ovat EU:ssa hyvin saman suuntaiset kuin Suomessa. Suomen painotukset, kuten köyhyys, naisten asema ja ympäristöongelmat, ovat olleet EU:ssa kehitysyhteistyön tavoitteita jo pitkään.
“Suomalaisia on ollut mukana tärkeissä kansainvälisissä tehtävissä, mutta  konkreettiset asiat saavutetaan parhaiten yhteistyöllä. Sellaisesta esimerkkinä on Monterreyssa syntynyt sitoumus kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta, jonka Euroopan parlamentti asetti tavoitteeksi.”

Hautalan mielestä Suomelle on eduksi, ettei sillä ole taakkana siirtomaamenneisyyttä. “Suomi edustaa myös sellaista kehitysyhteistyöhankkeiden hallintokäytäntöä, johon komissiossa vasta pyritään. Esimerkiksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kumppanimailta edellytetty hyvä hallinto on saatu meillä melko hyvin toimimaan.”

Suomi on edelläkävijä myös siviilikriisinhallinnassa ja ennaltaehkäisyssä. “Vaikka suomalaisten esitys siviilikriisinhallinnasta omana artiklanaan ei mennyt läpi, asia herätti kiinnostusta. Sitä kannattaa varmasti myös jatkossa kehittää.”

Kansalaisten aktiivisuudelle tilausta

Kansalaisjärjestöjen ja hallitusten kehitysstrategiat alkavat olla lähellä toisiaan, mikä tarjoaa uusia yhteistyömahdollisuuksia. Usein kansalaisjärjestöt toimivat tilanteissa, joissa hallitukset eivät ole voineet poliittisista syistä antaa kehitysapua. Hautalan mielestä myös Euroopan unionin ja järjestökentän yhteistyössä kehittämistä: “Voisi pyrkiä kohti tasavertaisempaa suhdetta. Monia kansalaisjärjestöjä loukkaa varmaan syvästi se, kuinka komissio hoitaa oman osuutensa, kuten maksatukset, ajallaan. Hallinnon tervehdyttämiseksi ja jouduttamiseksi tehdään onneksi töitä.”

Myös toimintaa voisi tehdä läpinäkyvämmäksi. “Silloin myös aktiiviset kansalaiset voivat osallistua. Parlamentin merkitys korostuu, sillä se tarjoaa kosketuspinnan kansalaisten ja EU:n toimielinten välille”, Hautala sanoo. Hänen mielestään EU:n parlamentti on melko avoin foorumi, jossa on päivittäin kansalaistapaamisia ja kuulemisia. Vuorovaikutus kansalaisten ja parlamentin jäsenten välillä on lisääntynyt huimasti. “Kaikkien ei kannata lähteä Brysseliin, mutta aina silloin tällöin siellä on tilaisuuksia, joilla voi olla vaikutuksia päätöksentekoon asti.”

Internet on tiivistänyt eurooppalaisten kansalaisjärjestön välisiä verkostoja. Hautalan mielestä eurooppalaisilla on jo yhteisiä huolenaiheita, kuten globalisaation tuomat muutokset. Hän oli ajamassa EU:n perustamissopimusluonnokseen kansalaisten aloiteoikeutta, jonka mukaan miljoona EU:n kansalaista voi jättää lakialoitteen. “En ole koskaan ollut sitä mieltä, että vain poliitikoilla olisi oikeus tehdä ehdotuksia. Yhteiskunnan tulee olla aktiivinen vaalien välilläkin ja vaikuttamiselle tulee luoda edellytyksiä.”

Hanna Vaalavuo