Puhe Päihdepäivillä Helsingin Paasitornissa
– JUNA KULKEE, ÄLÄ JÄÄ KYYDISTÄ
Päihdepolitiikka eli väestön päihteiden käytön ohjailu säädöksillä, eroilla ja ohjelmilla on monesta syystä vaikeutunut tunnetuin seurauksin: päihteiden käyttö sekä siitä aiheutuvat yksilölliset ja yhteiskunnalliset haitat ovat lisääntyneet voimakkaasti. Muutokset eivät ole tulleet yhtäkkiä, vaan ne ovat vuosikymmenienkin yhteiskunnalliset “kehityksen” tulosta. Ennakoiva keskustelu on ollut hyvin vaatimatonta, jolloin säätelyn purkautuminen on saanut erittäin dramaattisia seurauksia. Tästäkin olisi otettava opiksi. Heikkojen signaalien tunnistaminen julkisen keskustelun avulla on välttämätön osa säätelyssä eteen tulevien muutosten ennakoimiseksi.[:]
Väestön vaurastuminen on mahdollistanut alkoholin kokonaiskulutuksen jatkuvan kasvun. Yleisen ilmapiirin liberalisoituminen ja holhouksen vastustaminen ovat johtaneet ohjailun asteittaiseen, mutta dramaattiseen vähentämiseen. Erityisesti suomalaisen, ansiokkaaseen tutkimustietoon perustuvat yhteiskunnallinen alkoholitutkimus on siirretty sivuun: kokonaiskulutusta on lisätty alkoholin saatavuutta voimakkaasti lisäämällä ja veroja alentamalla. Vaikka valtaenemmistö väestöstä kykenisikin elämään tällaisessa “vapaudessa”, saa sekin osakseen kulutuksen kasvusta vääjäämättä seuraavia haittoja. Osa väestöstä, joiden katsotaan tarvitsevan rajoituksia ja ulkoista pakkoa, on menettänyt elämänsä hallinnan alkoholin ja muiden käytön myötä.
Markkinoiden globaalistuminen on entisestään vaikeuttanut päihdepolitiikkaa. Kansallista päätösvaltaa on luovutettu ylikansallisille toimijoille, mutta prosessissa ei ole kyetty varmistamaan, että markkinoiden kansallinen ohjaus siirtyisi uudessa muodossa vastaavalle ylikansalliselle tasolle (EU, WTO). Pohdittaessa keinoja tehdä uudessa tilanteessa päihdepolitiikkaa on keskeistä löytää näiden toimijoiden piiristä liittolaisia.
Markkina-alueellamme suurin este on, että EU:ssa ei kyetä eikä haluta harmonisoida alkoholijuomien valmisteverotusta. Kaikkien verotusta koskevien päätösten on synnyttävä jo 25 maan kesken yksimielisesti, eikä uusi perustuslaki tuo tähän Suomenkin kaipaamaa muutosta. Päinvastoin, EU:ssa “ongelmanaapurimme” Viro on liittoutunut tiiviisti Britannian ja Irlannin kanssa verotusta koskevan päätösvallan pitämiseksi jäsenmailla näiden maiden tavoitteleman verokilpailun aikaansaamiseksi. Päätöksenteossa oman ongelmansa muodostaa se, että alkoholiveroja koskevia päätöksiä tehdään paljolti teollisuuspolitiikan tai budjetinlaatijoiden, tai jopa maatalouspolitiikan tarpeista. Esimerkkejä löytyy niin Suomen kuin EU:nkin päätöksenteosta.
Viime aikoina on kuitenkin ilmennyt heikkoja signaaleja siitä, että muutos olisi mahdollinen. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu ja siitä aiheutuvat sosiaaliset ja terveyshaitat tai nuorison juomisen lisääntyminen on alkanut lisätä EU-päätöksentekijöiden halua laatia yhteisiä rajoituksia. Irlannin puheenjohtajakaudella unionin uuteen perustuslakiin ajettiin pyrkimys rajoittaa alkoholin (ja tupakan) käytöstä aiheutuvia haittoa (III-179 artikla). Alkoholin haittojen torjunnasta on keväällä ensi kertaa keskusteltu keväällä unionin terveys- ja valtiovarainministerien kesken. kesällä pidetty
pohjoismainen pääministerikokous pohti mahdollisuuksia alkoholiverojen harmonisoimiseen pohjoismaissa. Näissä prosesseissa on oltava erittäin aktiivisesti mukana tekemällä omia aloitteita.
Pidemmällä aikavälillä myös EU:n varsin rajallinen toimivalta alkoholin haittojen ehkäisemisessä saattaa tulla alisteiseksi WTO-sääntelylle. Maailmankaupan vapauttamisneuvotteluja on seurattava entistä valppaammin terveyspolitiikan näkökulmasta. Myönteisenä esimerkkinä on kuitenkin WHO:n piirissä aikaansaatu sopimus tupakan mainonnan rajoittamisesta maailmanlaajuisesti.
Kun päihdepolitiikkaa on entistä vaikeampi tehdä, on pyrittävä kokoamaan eri toimijat yhteen. Yritysten yhteiskuntavastuu tai ns. hyvä yrityskansalaisuus (“good corporate citizenship”) on tunnustettu liike-elämässä nykyajan välttämättömyydeksi. Alkoholijuomateollisuutta on mahdollista saada julkisen huomion avulla kantamaan vastuuta tuotteidensa aiheuttamista haitoista. Niiden mainonta ja myynnin edistäminen vaatisivatkin keskustelua. Urheilujärjestöiltä on voitava vaatia vastuuta alkoholin ja urheilun epäterveiden kytkentöjen purkamisesta. Myöskään poliittisten päätöksentekijöiden ei tulisi pitää alkoholin tarjoamista itsestään selvyytenä kaikissa mahdollisissa kokoontumisissa.
Kuluttajapolitiikasta tutuilla keinoilla on saavutettavissa joitain tuloksia. Esim. hylly- tai pakkausmerkinnät, jotka osoittavat kunkin alkoholijuomapullon sisältämien annosten määrän, voisi olla yksi keino. Raskaana olevien naisten varoittaminen alkoholin sikiölle aiheuttamista haitoista voisi sekin olla pakkausmerkintänä pullon kyljessä.
Suomalaisessa päihdepolitiikassa ollaan tultu tienhaaraan, ja tämä tiedostetaan. Tässä tilanteessa on syytä löytää uudet vaikuttamisen tavat, ja niihin tarvitaan uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Vaikka kansallisesti menetettyjä säätelymahdollisuuksia saataisiinkin (kovalla ja pitkäaikaisella työllä) jonkin verran takaisin ylikansallisten toimijoiden kuten EU:n kautta, on ensisijaisesti syytä pohtia yhteiskunnalliseen ilmapiiriin vaikuttamisen keinoja. Tässä on toki tehtävää myös päätöksentekijöille, mutta kansalaisyhteiskunta ja julkinen keskustelu ovat avainasemassa. Alkoholin de-mytologisointi ja sen ylenmääräisen käytön paheksunta ja säälittely ihannoinnin sijaan voivat olla tässä realistisina tavoitteina. Nuorten ja aikuisten vuorovaikutuksen ja yhteisen oppimisen lisääminen ovat tarpeen – erityisesti Suomessa, jossa sukupolvien eriytyminen toisistaan on merkillepantavaa. Nuorten alkoholinkäytön, ja siihen usein johtavan tupakanpolton, aloittamisen lykkääminen yli vaarallisten varhaisvuosien on välttämätön tavoite. Sosiaalipolitiikassa on löydettävä entistä parempia keinoja yleisen elämänhallinnan lisäämiseen.
Juuri elämänhallinnan näkökulmasta päihdepolitiikkaa on entistä enemmän tarkasteltava kokonaisuutena. Tarve paeta arkielämän ongelmia, yksitoikkoisuutta, elämän mielekkyyden puutetta yms. ovat useiden erilaisten päihteiden ongelmakäytön perimmäisiä syitä. Suomessa alkoholin käytöstä aiheutuvien haittojen torjunta tulee säilymään vielä kauan ylivertaisena haasteena muihin päihteisiin verrattuna. Laittomien päihteiden osalta painopistettä on entisestään siirrettävä haittojen vähentämisen linjalle, joka onkin saanut Suomessa enemmän jalansijaa kuin joissakin muissa pohjoismaissa.
