/// Tasa-arvo
Naisten alistaminen uskonnon varjolla on yleistä maissa, joissa vallitsee yhden uskonnollisen totuuden ja maallisen vallan tiivis liitto. Naisten ihmisoikeuksien polkeminen yhdistyy niissä sananvapauden moninaisiin rajoituksiin. Tällainen fundamentalismi ei tietenkään ilmene vain islamin, vaan myös kristinuskon tai hindulaisuuden kaavussa. Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2006 saanut bangladeshilainen Muhammad Yunus on sanonut viisaasti naisten tukemisen olevan viisasta siksikin, että naiset eivät yleensä ole fundamentalisteja. Voi aivan hyvin ajatella, että kansainvälisessä terrorismin vastaisessa sodassakin kannattaisi pyrkiä vahvistamaan naisten oikeuksia. Onneksi maailmassa on monia uskonnollisia virtauksia, joissa naisilla on vahva asema. Islamin piirissä tällaista suuntausta edustaa sufilaisuus.[:]
Naisten asemaa vähänkin sivuavissa YK-konferensseissa Sudanin ja Marokon kaltaiset maat ovat viime vuosina tehneet epäpyhiä liittoja Yhdysvaltain, Vatikaanin ja jopa Puolan, EU:n jäsenmaan kanssa. Naisten itsemääräämisoikeudesta on jouduttu käymään puolustustaistelua muun muassa lisääntymisterveyden, avio-oikeuden ja maanomistusoikeuden aloilla. Suomen edustajat ovat saaneet tehdä hartiavoimin töitä naisten oikeuksien säilyttämiseksi aikaisemmin hyväksyttyjen kansainvälisten sitoumusten tasoisina. YK:n väestö- ja kehityskonferenssin Kairon toimintaohjelman painotukset vuodelta 1994 naisten oikeuksien keskeisestä merkityksestä ovat lukuisista vastaiskuista huolimatta edelleen hengissä.
Parhaillaan ajankohtainen julkinen keskustelu Suomen kehityspolitiikan linjauksista osoittaa, että naisten ja tyttöjen asema sekä gender-kysymykset vaativat vastaisuudessakin erityishuomiota. On huolehdittava myös siitä, että naisten itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan myös maahanmuuttajaväestömme keskuudessa. Sukuelinten silpomista ei voi johtaa sen paremmin islamista kuin muustakaan uskonnosta, vaan naisia alistavista perinteisistä tavoista.
Suomen kansankirkossakin naisten oikeuksia poljetaan uskonnon varjolla, eikä ainoa tasa-arvo-ongelma ole naispappeus. Evankelisluterilaisen kirkon työntekijöistä yli kaksi kolmasosaa on naisia. Onneksi kirkon piirissä on nyt havahduttu siihen, että naisten ja miesten tasa-arvolaki koskee myös kirkkoa. Myös seurakuntien on laadittava tasa-arvosuunnitelmat, jos niissä on yli 30 työntekijää.
Syrjintää ei enää siedetä. Sen osoittaa lajissaan tiettävästi ensimmäinen tapaus, jossa kolmea henkilöä vastaan nostettiin syyte työsyrjinnästä, kun seurakunnassa vieraillut miespastori oli kieltäytynyt yhteistyöstä naispastorin kanssa. Kihlakunnansyyttäjän mukaan syrjintäkielto koskee kaikkia yleisölle avoimia tilaisuuksia, siis myös jumalanpalveluksia.
Paavaliin ei siis enää kannata vedota puolusteltaessa naisten vaientamista seurakunnassa. Sen sijaan kannattaa tutustua viime seurakuntavaalien Tulkaa kaikki -liikkeen raikkaaseen ohjelmaan. Sen mukaan aikaan sidotut ihmiskäsitykset, maailmankuvat ja elämänohjeet eivät ole uskon perustotuuksia. Huomautetaan, että jopa Jeesus hylkäsi isien perinnäissäännöt. Niinpä liike toimii sen puolesta, että naispuolisten pappien syrjiminen loppuu kaikissa seurakunnissa. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat toivotetaan ehdoitta tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
Lokakuisena sunnuntaina Turun tuomiokirkossa vihittiin seitsemän pappia, kaikki naisia. Tämä kertoo kirkon edessä olevasta mullistuksesta. Ehkä jonkun läsnä olleen kirkonmiehen mielessä on häivähtänyt ajatus sukupuolikiintiöistä.
