Euroopan parlamentti pysäytti tänään suunnitelman tiukentaa EU:n päästökauppaa. Päätös vaikuttaa suoraan myös siihen, miten Suomi kantaa vastuutaan maailman köyhimmistä sekä ilmastonmuutoksen torjumisesta.[:]

Kehysriihessä hallitus leikkasi kehitysyhteistyön määrärahoja yhteensä noin 90 miljoonalla eurolla vuosilta 2015-2017. Samalla hallitus päätti, että Suomen päästökaupasta saamat tulot käytetään kokonaisuudessaan kansainväliseen kehitys- ja ilmastorahoitukseen. Käytännössä kyse oli siis siitä, että päästökaupasta saatavat tulot kompensoisivat budjettileikkauksia ja näin Suomi pysyisi edelleen pyrkimyksessään nostaa kehitysyhteistyön määrärahat 0,7 prosenttiin bktl:stä. Tämä sitoumus on tällä hallituskaudella moneen kertaan vahvistettu.

Hallituksen päästökauppatuloja koskeva päätös oli hyvä ja kansainvälisestikin edistyksellinen. Se kuitenkin tarkoitti, että kehitys- ja ilmastorahoituksemme määrä riippuu lopulta hiilidioksidin hintakehityksestä. Siksi Euroopan parlamentin päätös syö mahdollisuuksiamme pitää kiinni sitoumuksistamme ja lisätä kehitys- ja ilmastorahoitusta. Jotta 0,7 -tavoite saavutettaisiin, tarvittaisiin päästöhuutokauppatuloja vuosina 2013-2017 aina 122 miljoonasta 452 miljoonaan euroon. Näihin summiin pääseminen olisi vaikeaa jo korkeammillakin hiilidioksidin hinnoilla, mutta parlamentin päätös tarkoittaa, että tästä rahasta saataneen vain murto-osa. Samalla vaikeutuu myös kansainvälisten ilmastorahoitussitoumustemme täyttäminen.

Asian käsittely jatkuu nyt ympäristövaliokunnassa ja neuvostossa. Irlanti esittikin heti, että jäsenmaiden pitää jatkaa vaihtoehtojen työstämistä. Tämä on todellakin tarpeen – on jäsenmaista kiinni, miten päästökauppaa uudistetaan. Hiilidioksidin hinnan kallistuminen olisi kannustanut yrityksiä investoimaan puhtaampaan tuotantoon. Tämä päätös ei sitä tee. Suomen tapauksessa vaikutukset yltävät maailman köyhimpiin maihin.

(Teksti on julkaistu Vihreässä blogissa 16.4.2013.)