///Turun Sanomat
Eduskunta hyväksyy vielä ennen kesälomaa pelkoa ja kauhua herättävän päästökauppalain, jolla Suomi osallistuu EU:n ilmastotalkoisiin. Ohjauskeinona päästökauppa muistuttaa kovasti maitokiintiöiden jakamista. Maidon kokonaistuotannosta sovitaan, tuotantokiintiöt jaetaan tuottajille eri maihin. Päästökaupassa päästöille asetetaan katto ja sitten jaetaan kiintiöt.[:]
Päästökauppaa voi myös verrata ravunsyöntiin. Kun tarttuu saksiniekkaan, alussa saa meheviä ja isoja suupaloja. Kun etenee kohti niveliä ja kynsiä, urakointi ei enää vastaa vaivaa. Päästökaupassakin ohjataan valitsemaan mehukkaimmat palat eli halvimmat päästövähennyskohteet, jolloin vaiva vielä kannattaa. Päästöt vähenevät kustannustehokkaasti. Jos ei kannata vähentää, voi ostaa markkinoilta päästöoikeuksia.
Mitä avokätisemmin päästöoikeuksia jaetaan yrityksille, sitä vähemmän päästöt oikeasti vähenevät. Juuri tähän syntiin useimmat EU-maat, Suomi mukaan lukien, ovat langenneet päästökauppaa aloiteltaessa. Näin ei synny markkinoita, joilla päästöoikeuksia myytäisiin ja ostettaisiin vilkkaasti.
EU:ssa uskotaan, että ilmastonmuutoksen torjunta on tärkeää ja että toimimalla globaalin ilmastopolitiikan veturina unioni saa muutkin mukaan maailmanlaajuisiin talkoisiin. Nythän tärkeät kilpakumppanit kuten Yhdysvallat, maailman suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja, ja Australia, ovat Kioton ilmastopöytäkirjan ulkopuolella. Pentagon päästi kuitenkin talvella julki raportin, jonka mukaan ilmastonmuutos on terrorismin veroinen kansallinen turvallisuusuhka.
Tärkein syy päästökaupan ja koko ilmastopolitiikan vastustukseen on juuri tämä vapaamatkustajaongelma. Sen pelätään vievän tuotantoa ja työpaikkoja vastuuttomiin maihin. Euroopan unioni on toisten mielestä hullunrohkea ja sahaa vain omaa oksaansa ”yksipuolisilla” toimillaan. Mutta onko näin?
Suomessa kaikki – myös päästökaupan vastustajat – ovat yhtä mieltä siitä, että kilpailukykyongelma poistuu, jos vapaamatkustajat saadaan kuriin. Toisiaan karsastavien teollisuuden ja ympäristöjärjestöjen pitäisikin ehdottomasti voittaa ennakkoluulonsa ja ryhtyä yhdessä suostuttelemaan vapaamatkustajamaita mukaan. Haluaisin nähdä Suomessa tällaisen epäpyhän allianssin teollisuuden ja ympäristöväen kesken.
On merkkejä siitä, että edes hankalimmat maat eivät ole täysin mahdottomia tapauksia. Kioton sopimus astuu voimaan kunhan Venäjä ratifioi sen. Venäjä paketoi tuttuun tapaansa kaikkinaiset etunsa yhteen ja saatuaan EU:n tuen WTO-jäsenyydelleen on nyt ilmoittanut suhtautuvansa Kiotoon myönteisesti. Mitään näinkään lupaavaa ei ole aiemmin kuultu.
Kun Yhdysvallat on sabotoinut Kioton ilmastosopimusta aktiivisesti, on maassa silti voimia, jotka ovat tästä harmissaan jopa niin paljon että ovat sitoutuneet vapaaehtoisesti vähentämään päästöjään. EU:n sisäiseksi tarkoitettu päästökauppa on osoittautumassa keinoksi houkutella vapaamatkustajavaltioiden sisällä olevia myönteisiä voimia mukaan ilmastotalkoisiin.
Yhdysvaltain kymmenen osavaltioita ja myös jotkut Australian osavaltiot haluavat keskustella liittymisestä EU:n päästökauppaan. Näin luodaan ”ruohonjuuritason” paineita saada nämä valtiot mukaan maailmanlaajuisiin sopimuksiin. Päästökauppa-alue on sitä paitsi laajenemassa Norjaan, Kanadaan ja Japaniin.
Huomattava merkitys on suuryrityksillä, joiden omatunto on alkanut kolkuttaa. Onkin syntynyt vapaaehtoisia yhteenliittymiä, joiden puitteissa yritykset vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään. Edelläkävijöistä tunnetuin on öljy-yhtiö BP, joka on ottanut tunnuslauseekseen ”Beyond Petroleum” – öljyn tuollepuolen.
Yritysmaailmassakin on siis todettu, että hiilidioksiditonnin päästämiselle on tulossa hinta, haluttiin tai ei. Ilmaisia lounaita ei ole.
Kun euro on tunnetusti paras konsultti, on ilmastotalkoista ja päästökaupasta odotettavissa myös uusia fiksuja ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Uskoni suomalaiseen insinööritaitoon on vahva.
EU:n edelläkävijän rooli voi osoittautua strategisesti viisaimmaksi vaihtoehdoksi, kun veturina toimiminen ja ”odota ja katso” -asenne asetetaan riskinarviointiin.
Heidi Hautala
Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.
