Keskiviikon kaikkien ehdokkaiden tv-keskustelusta on tullut kaikilta suunnilta lämmittävää palautetta, myös kansanedustajakollegoilta yli puoluerajojen, jopa eräiden eduskuntaryhmien puheenjohtajilta, joilla sentään on omat ehdokkaansa. Tämä auttaa selviämään itsenäisyyspäivän aattona iskeneestä kylmettymisestä. En vain ole malttanut pysyä sängyssä, ja jos olenkin, kommunikaattori on ollut liikaa käytössä. Niin, kirjoitan tätä untuvapeiton alla.
Puhemies Lipponen oli aamulla Lauantaiseuran vieraana. Ilahduin kuullessani hänen puolustavan eduskuntaa, vaikka kestikin kaksi viikkoa, ennen kuin hän avasi sanaisen arkkunsa. Kannatti kuitenkin odottaa.
Lipponen peräänkuulutti kaikilta osapuolilta rauhallista harkintaa, jotta valtioelinten keskinäinen luottamus voidaan palauttaa.
Hallitus on asettanut työryhmän perustuslain muuttamiseksi siten, että “päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan tekee kaikissa tapauksissa tasavallan presidentti”. Lipponen toivoi, että toimeksiannon (hieman rajoittavasta) sanamuodosta huolimatta valmistelussa voidaan löytää laajapohjainen ratkaisu, jota myös oppositio voi tukea.
Perustuslain viisaan yhteistoimintavelvoitteen takia presidentti on joka tapauksessa mukana päätöksenteossa, Lipponen alleviivasi. Hän arvioi painopisteen EU:n kehityksen myötä siirtyvän jatkossa hallituksen ja eduskunnan suuntaan. Jos perustuslakia presidentin seuraavalla toimikaudella muutetaan, on huomattava, että suunta on tähän asti ollut parlamentarismin vahvistaminen, hän huomautti. Rivien välistä saattoi lukea, että hallituksen nyt esittämä muutos tuntuu puhemiehestä siksi erityisen poikkeukselliselta.
Tässä oli jo enemmän kuin lakia säätävän kansalliskokouksen jäsen saattoi puhemieheltään toivoa. Mutta sitten puhemies kertoi vakuuttuneensa pääministerin kanssa eilen keskusteltuaan, ettei kriisinhallinnasta ollut tehty hallituskysymystä. Sellaisen esittäminen on ollut suorastaan loukkaavaa, Lipponen sanoi.
Päätin olla ottamatta tätä henkilökohtaisesti, koska puhemies palveli nyt suurempaa päämäärää, jonka jaan hänen kanssaan. Nimittäin jos olisin pääministeri, tajuaisin puhemiehen auttaneen minut näillä sanakäänteillä ulos nolosta tilanteesta, johon harkintakykyni äkillinen katoaminen minut oli saattanut. Myöntäisin nyt muina miehinä miettineeni asiaa kaikessa rauhassa uudelta pohjalta. Noh, sen sijaan Vanhanen kuuluu nyt syyttävän kokoomusta valehtelusta. Mihin vielä päädymmekään…
Olen useasti sanonut, että presidentin tärkein valtaoikeus on arvovalta, jota häneltä ei voi ottaa pois. Tätä määritelmää on syytä täydentää: Arvovalta ei ole pahitteeksi pääministerillekään, mutta se vaatii rauhallista harkintakykyä äkkireaktioiden sijaan.
Nyt peitto korviin.
P.S. Vihreä retkikuntamme Montrealin kansainvälisestä ilmastokokouksesta viestitti hetki sitten, että huhut Kioton pöytäkirjan kuolemasta ovat olleet ennenaikaisia. Aamuvarhaisella on syntynyt lisäajalla päätös, joka takaa, että neuvottelut vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennystavoitteista saadaan viipymättä käyntiin ja että Yhdysvallatkin on saatu tähän mekanismiin jotenkin sidottua.
