Finnwatch julkaisi raportin vakavista laiminlyönneistä Outokummun arvoketjun vastuullisuustoimissa tänään. Selvitys on kouluesimerkki siitä, miksi yrityksiä koskeva laki sitovasta huolellisuusvelvoitteesta on välttämätön ja pitää saada voimaan nopeasti. Onneksi tämä on jo tuloillaan.
Outokummun brasilialainen alihankkija Vale on Brasilian suurin kaivosyhtiö. Valen toimintahistoria on täynnä ympäristö- ja ihmisoikeusloukkauksia ja yhtiötä vastaan on nostettu useita oikeusjuttuja. Vale on ollut kansainvälisten sijoittajien mustalla listalla jo pitkään.
Amazonin alue on jo lähtökohtaisesti kaivostoiminnalle korkean riskin toimintaympäristö. Amazonin sademetsä on maapallon tärkeimpiä hiilinieluja, alueen biodiversiteetti on ainutlaatuinen ja alueella elää lukuisia alkuperäiskansoja. Kaivostoiminnan tiedetään vuosina 2005–2015 aiheuttaneen jopa yhdeksän prosenttia Amazonin sademetsän metsäkadosta.
Korkean riskin toimintaympäristö ja toimintasektori edellyttävät kansainvälisiä YK:n ja OECD:n vastuullisuusohjeistuksia noudattavalta yritykseltä erittäin tarkkaa vastuullisuusarviota ja sen seurantaa.
Näin ei ole kuitenkaan Outokummun tapauksessa menetelty. Yritys on jatkanut ostoja vuosi toisensa jälkeen huolimatta siitä, että Valen kaivos on saastuttanut xikrin-alkuperäiskansan alueelle ulottuvan Cateté-joen terveydelle vaarallisilla raskasmetalleilla, joilla on mahdollisesti katastrofaalisia vaikutuksia alueen ihmisten terveydelle ja syntyvyydelle. Valen toiminta on räikeässä ristiriidassa useiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.
Suomen valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava Solidium on myöskin epäonnistunut omistajapoliittisten linjausten viemisestä käytäntöön. Valtio on jo vuosien ajan edellyttänyt yhtiöiltä ihmisoikeuksien huomioonottamista alihankintaketjuissa. Olin omistusohjausministerinä tuomassa yritysvastuuta valtion omistamiin yhtiöihin aikana, jolloin niin päätöksentekijät kuin yritykset pitivät sitä enimmäkseen liiketoiminnan esteenä.
Outokummun tapaus osoittaa jälleen kerran, että vapaaehtoiset ohjeistukset eivät riitä. Jos kansallinen tai EU:n vastuullisuuslaki olisi jo voimassa, Outokumpu olisi oikeudellisesti vastuussa ja korvausvelvollinen vahingoista, joihin se on arvoketjunsa kautta ollut osallisena ja myötävaikuttamassa.
Yritysten on selvitettävä arvoketjunsa kokonaisuudessaan niiden perimmäisille lähteille saakka. Jos ei tiedä – tai halua tietää, ei voi ottaa asianmukaista vastuuta. Arvoketjujen ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten selvittäminen ja niiden julkaiseminen on edellytys sille, että yrityksen on mahdollista analysoida ja torjua arvoketjujen sisältämät riskit.
Kun vaikutukset on selvitetty, toimenpiteet voidaan kohdentaa toimintaympäristöjen suurimpiin ja vakavimpiin riskeihin. Nämä riskit yrityksen tulee parhaan kykynsä mukaan poistaa, ennaltaehkäistä ja minimoida.
Vastuullisuus ei ole kertaluontoinen toimenpide. Se edellyttää toimintaympäristön riskitason jatkuvaa arviointia. Yrityksellä on oltava selkeät prosessit aina sen hallituksen jäseniin asti, ja palkitsemisen tulisi paljon nykyistä enemmän kohdistua vastuullisuuteen.
Outokummulla on vakava paikka arvioida, miten tämä vastuullisuuskatastrofi on syntynyt. Perinteinen ajattelu, jossa keskitytään vain yritykseen itseensä kohdistuviin riskeihin, on menneestä maailmasta. Yrityksen on suunnattava huomionsa yhtä lailla itsensä ja arvoketjunsa vaikutuksiin ympäröivään yhteisöön, ympäristöön ja hyvään hallintoon.
Kun laki ja velvoitteet tulevat olemaan samat kaikille eurooppalaisille ja Euroopassa toimiville yrityksille, ei ole enää kyse siitä, mikä yritys sattuu joutumaan valokeilaan.
Euroopan parlamentti äänestää kannastaan komission tulevaan lakialoitteeseen maaliskuun täysistunnossa. Oikeuskomissaari Didier Reynders antaa lakialoitteen yritysten huolellisuusvelvoitteesta parlamentin ja neuvoston käsittelyyn kesäkuussa 2021.
Kun EU on maailman suurin sisämarkkina velvoitteiden vaikutukset ulottuvat kauas. EU voi näyttää tietä kohti kestävää tulevaisuutta ja jopa globaaleja pelisääntöjä.
