Onnittelut nuoruudesta aikuisuuteen siirtyvälle 30-vuotiaalle Kepalle! Te ja jäsenjärjestönne teette todella tärkeää työtä. Teitä ja muita kehitystoimijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Kehitysministerinä ollessani kansalaisyhteiskunta oli minulle tärkeä tuki. Olen edelleen ylpeä, että ollessani ministerinä onnistuimme kasvattamaan kansalaisjärjestötuen osuutta kehitysbudjetista hyvin kohti Kepankin vaatimaa 15 prosenttia.

Olen tyytyväinen siitä, että ohjasimme yhdessä kehityspolitiikkaa oikeille urille, ihmisoikeusperustaisemmaksi, kehitysmaiden omistajuutta korostavaksi, avoimemmaksi ja tulosperusteisemmaksi. Rahoja kohdistettiin aiempaa enemmän kaikkein köyhimmille ja hauraimmille valtioille ja rauhan, demokratian, haavoittuvien ryhmien, kuten vammaisten, väestökysymysten, naisten, seksuaali- ja lisääntymisterveyden, sosiaaliturvaa ja ilmastonmuutoksen torjunnan puolustamiseksi.

Aloitimme  työn kehitysmaiden verohallintojen tukeminen pääomapaon hillitsemiseksi. Torppasimme määrärahojen leikkauksia Kataisen ja Stubbin hallituksissa satoja miljoonia euroja. Ohjasimme kaikki päästökauppatulot kehitys- ja ilmastorahoitukseen, mikä teki Suomesta kansainvälisesti johtavan maa innovatiivisten kehitysrahoitusratkaisujen edistämisessä. Muutenkin profiloiduimme vahvasti kansainvälisillä kentillä, esimerkiksi kehitysrahoituksessa ja hauraiden maiden etujen ajajana.

Kaiken tämän puolustamiseksi tarvitaan kuitenkin nyt hartiavoimin töitä. Siihen tarvitaan teitä, enemmän kuin koskaan.
Me emme vielä tiedä, miltä seuraava hallitus näyttää, mutta sekä keskusta, perussuomalaiset että kokoomus ovat esittäneet määrärahojen leikkauksia. Tiedän omasta kokemuksesta, että ihan kaikki mahdollinen on jo leikattu. Tähän ei ole enää yhtään varaa! Vaikka usea poliitikko suhtautuu suopeasti esimerkiksi kansalaisjärjestöjen työhön, tarkoittanevat leikkaukset myös rahojen vähentämistä tällä sektorilla (vaikka suhteellinen osuus siis säilyisi). Sitä paitsi, mehän olemme kaikki lähteneet tähän työhön heikoimpien puolustamiseksi ja leikkaukset muiltakin kehityssektoreilta ovat suoraan pois maailman heikoimmilta.

Nyt on aika toimia ja miettiä, miten poliitikot saataisiin vakuuttumaan siitä, että edelleen enemmistö suomalaisista haluaa tukea kehitysmaita. Miten saamme muutenkin keskustelun älykkäällä tavalla keskiöön Suomen globaalin vastuun? Ihmiset on saatava ymmärtämään, että kehitysyhteistyöstä leikkaaminen olisi lyhytnäköistä myös Suomen kannalta.
Juuri näin Post 2015-neuvottelujen aikoina on mahdotonta lipsua tavoitteista. Suomen ja EU:n on pidettävä kiinni 0,7:stä, muuten Post 2015 -neuvotteluista ei tule mitään.

Olen nykyisin Euroopan parlamentin kehitysvaliokunnan jäsen, jossa käsittelemme juuri EU:n kantaa kehitysrahoitukseen, sekä Addis Abeban neuvotteluihin että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen liittyen. Kehitysvaliokunta juuri äänesti (toisin kuin komissio) sen puolesta, että EU:n tulee ajaa 0,7-tavoitetta riippumatta muiden maiden sitoumuksista ja varata 50 prosenttia ODA-rahoista kaikkein köyhimmille maille.

Ei siis tule vaipua epätoivoon, vaan päinvastoin kerätä tarmoa. Kaikki on vielä mahdollista. On vakuutettava uusi hallitus, että kehityspolitiikassa kannattaa jatkaa nykyisellä hyvällä linjalla, jonka peruspilarit ovat ihmisoikeudet, eriarvoisuuden vähentäminen, avoimuus, tulosten painottaminen, kehitysmaiden omistajuus ja kaikkein köyhimpiin maihin keskittäminen. On jatkettava kaikkia edellä mainittuja painotuksia, kuten tasa-arvoa, kehitysmaiden verojärjestelmien kehittämistä ja päästöhuutokauppatulojen ohjaamista 100-prosenttisesti kehitysyhteistyöhön.
Tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Nykyinen kehityspoliittinen ohjelma on laadittu parhaan kansainvälisen tiedon pohjalle eri toimijoita kuullen. Se voisi olla tulevankin hallituksen pohja.

On myös ymmärrettävä, että kehitysyhteistyöllä ei yksin poisteta kansainvälistä köyhyyttä. Tarvitaan toimia myös muilla politiikan aloilla. Hallitusohjelmaan on kirjattava, että
kauppa- ja maatalouspolitiikalla ei heikennetä kehitysmaiden asemaa, Suomessa, EU:ssa ja muissa organisaatioissa toimitaan aktiivisesti kansainvälisen veronkierron torjumiseksi, sitovaa yritysvastuun sääntelyä edistetään yrityksille – myös Suomessa, lakisääteiset ihmisoikeuksia koskevat huolellisuusvelvoitteet asetetaan, ja että yritysten ihmisoikeusloukkauksien uhreille taataan mahdollisuus hakea korvauksia.

Nyt puhutaan paljon yritysten roolin kasvattamisesta. Minulla ei ole tätä mitään vastaan, jos tämä tehdään kehityspoliittisin perustein. Erityisesti kehitysmaiden omaa yksityistä sektoria tulee vahvistaa. Mutta tämä on vaikeaa, jos rahoja leikataan. Muuten esimerkiksi Finnfundin pääomaa voisi lisätä. Ei kuitenkaan pidä toistaa virheitä ja palauttaa korkotukea, jonka kehitysvaikutukset on ainakin parikymmentä vuotta tiedetty heikoiksi.

Kuten tiedätte, väitteet siitä, että kehitysapu ei olisi vähentänyt köyhyyttä, on harhaa. Te olette avainasemassa siinä, että avulla autetaan kaikkein köyhimpiä. Lämmin kiitos siitä! Jaksamista ja menestystä seuraaville 30 vuodelle!

Puhe Kepan 30-vuotisjuhlassa 25.4.2015