Euroopan parlamentti yritti tällä viikolla täysistunnossa vielä kerran pelastaa äitiyslomadirektiiviehdotuksen, jonka komissio uhkaa vetää pois valmistelusta. Parlamentti äänesti kannastaan jo vuonna 2010, jonka jälkeen seurasi neljän vuoden hiljaisuus.
Komission kaksi vuotta aiemmin antaman äitiysvapaadirektiiviehdotuksen tavoitteena oli lisätä työelämän tasa-arvoa ja edistää työn ja perheen yhteensovittamista. Edellinen direktiivi vuodelta 1992 kohteli äitejä potilaina ja äitiyslomaa sairauslomana. Nyt palkallisen äitiysloman minimipituudeksi ehdotettiin 18 viikkoa eli 4,5 kuukautta nykyisen 14 viikon sijaan. Näistä kaksi viikkoa olisi pakollista ennen tai jälkeen synnytyksen kansainvälisen työjärjestön ILOn suositusten mukaisesti.
Parlamentti paransi komission ehdotusta pidentämällä palkallisen äitiysloman vähimmäispituutta 20 viikkoon ja vaati uutena asiana kahden viikon isyysvapaata. Perheeseen ja kotiin liittyvien vastuiden tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken on edellytys tasa-arvoisemmalle työelämälle. Isyysvapaat ovat käytössä jo 19 EU-maassa.
Neuvosto on pitänyt parlamentin kantaa epärealistisena, vaikka jo nyt 25 maassa äitiysvapaan pituus on yli nykyisen minimitason. Jakaantuneina, ilman yhteistä kantaa, jäsenmaat ovat pitäneet huolta siitä, että neuvotteluja ei ole päästy jatkamaan. Vastustajien leirissä esimerkiksi Ranska ei tue ehdotusta siksi, että se ei halua yritysten joutuvan maksajiksi tässä kurjassa taloustilanteessa. Direktiivin vaikuttavuusarviointi on kuitenkin osoittanut, että jo 1,4 prosentin lisäys naisten työllisyysasteeseen kattaisi ehdotuksen kustannukset. Naisten työllisyysasteen kasvattaminen on myös yksi EU:n 2020 strategian tavoitteista, joihin jäsenmaat ovat sitoutuneet.
Ruotsi taas vastustaa direktiiviä lähinnä siksi, että sen oma lainsäädäntö on edistyneempi ja kokonaisvaltaisempi. Suomi Itä-Euroopan maiden kanssa on ollut valmis jatkamaan neuvotteluja.
Jos jäsenmaita ei saada palaamaan neuvotteluihin, komissio toteuttanee uhkauksensa ja vetää kesäkuussa alkuperäisen ehdotuksen pois valmistelusta “paremman lainsäädännön” nimissä.
Parlamentti vaati komissiota hoitamaan “vilpittömän välittäjän” tehtävänsä ja patistamaan jäsenmaat neuvottelupöytään. Mikäli komissio vetäisi ehdotuksen pois ja käynnistäisi sen jälkeen uuden lainsäädäntöprosessin, se tarkoittaisi kuusi vuotta hukkaan heitettyä aikaa ja kolme askelta taaksepäin työelämän tasa-arvossa. On täysin arvailujen varassa, mitä komission lupaus korvata tämä direktiiviehdotus “laajemmalla” paketilla työn ja perheen yhteensovittamiseksi merkitsisi.
Julkaistu Akavalaisessa 20.5.2015