Oikeutta, ei sotaa

Kun maanantaina palaan työmaalleni Strasbourgiin, on joutavat asiat siirretty jo valmiiksi tuonnemmaksi, koska saatamme joutua heti reagoimaan Yhdysvaltain kostoiskuihin, joita jossain muodossa odotetaan jo tämän viikonlopun aikana. Jos sotilasiskut kohdistuvat Afganistanin jo tarpeeksi kärsineeseen siviiliväestöön, ei tuomiostamme ole epäilystä. Sellaisille ei myöskään ole olemassa YK:n valtuutusta. [:]

Olemme ensi hetkistä korostaneet sitä, että sodan logiikkaa ei voi hyväksyä vaan terroristit on saatettava oikeuteen ja siellä tuomittava. Mahdollinen voimankäyttö voidaan hyväksyä vain jos se on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tarvitaan oikeutta, ei sotaa.

Tämän kriisin mahdollisuus on kansainvälisen oikeuden vahvistuminen, monenvälisyyden korostuminen Yhdysvaltain valitseman oman tien kustannuksella. Juuri nyt Yhdysvallat on haavoittuvimmillaan ja tarvitsee laajasti muiden maiden tukea. Jos nyt toimitaan viisaasti, Yhdysvallat tajuaa, että pysyvä kansainvälinen rikostuomioistuin tarvitaan myös sen omien etujen turvaamiseksi. Roomassa vuonna 1998 allekirjoitettu sopimus on rampa niin kauan kuin Yhdysvallat taistelee kaikin voimin sitä vastaan, että sekin joutuisi alistumaan Haagin tuomiovallalle.

Viikon paras uutinen oli se, että Yhdysvallat on päättänyt maksaa satojen miljoonien dollarien velkansa YK:lle. Satu Hassilla ja kumppaneilla on yhtäkkiä ratkaisevasti parempi mahdollisuus saada Kioton sopimuksen päävastustaja takaisin neuvottelupöytään. Tottahan on, että Yhdysvaltain ylimielisyys on myös ilmastoasioissa ollut aivan omaa luokkaansa. Ja jos kansainvälisestä terrorismista epäiltyjen luovutussääntöjä ryhdytään yhdenmukaistamaan, on Atlantin takainen kuolemanrangaistus vakava este yhteistyölle ainakin Euroopan unionissa.

Ikävä kyllä terrorismin vastainen rintama on sokea omalle terrorilleen. Viime päivinä on ollut hälyttävää havaita, kuinka Venäjä liittyy mukaan hankkien siten kansainvälisen hyväksynnän Tshetshenian sotaretkelleen. Kaikki muistavat vielä, ettei Moskovan asuintalojen pommittajia koskaan saatu kiinni. Yksi vahvin epäilys oli, että viattomia venäläisuhreja tarvitsi eniten Venäjän pahamaineinen turvallisuuspalvelu voidakseen pommittaakseen Groznia entistä enemmän.

Kiinalla puolestaan on ollut vaikeuksia pitää uskollisina suuren valtakuntansa äärialueita, Xinjangin maakuntaa sekä Tiibetiä. Yhtenäisyyspyrkimyksille on edullista, jos niitä voidaan puolustaa terrorisminvastaisena taisteluna. .Juuri siksi on toimittava niin, että toimet saadaan mahdollisimman paljon YK:n puitteisiin, vaikka nekään eivät takaa mitään täydellistä oikeudenmukaisuutta.
Euroopan unioni tulee epäilemättä tämän kriisin seurauksena tiivistämään omaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa. Siinä on korostettava nimenomaan kansainvälistä diplomatiaa, johon unionilla on kohtalaiset edellytykset. Diplomatiaa tarvitaan varsinkin Israelin ja Palestiinan saamiseksi takaisin rauhanneuvotteluihin.

Kansainvälisen terrorismin torjunta on saanut jäsenmaat tiivistämään yhteistyötä myös sisä- ja oikeusasioissa. Ehdotusten kriittisestä tarkastelusta ei ole mitään syytä pidättäytyä, koska uudet toimivaltuudet kaventavat kansalaisvapauksia enemmän kuin voidaan hyväksyä. Göteborgin ja Genovan jälkeen on syytä kysyä, miksi kansainvälisen terrorismin torjunta EU:ssa vaatisi uusia toimivaltuuksia katuväkivaltaa (urban violence) vastaan.

Vihreän langan kolumni 39/01

Facebook
Twitter
WhatsApp