Nokia ja Iran

Kolumni Vihreässä Langassa 5.3.[:]

Kirjoitin juuri Turkin EU-suurlähettiläälle. Pyysin, että Turkki antaisi neljän nimeltä mainitun iranilaisen jatkaa matkaansa Istanbulista Italiaan, jossa he mahdollisesti voisivat saada turvaa mullahien vainoa vastaan.
Pelkään kuitenkin, että Turkki on ottanut opikseen Suomen viranomaisilta seuloakseen mahdolliset tänne pyrkivät turvapaikanhakijat lentokoneista jo ennalta. Ja mahtaako Nokian valvontakeskuksen kaupalla olla osuutensa siihen, että iranilaiset ovat joutuneet pakenemaan? Ehkä heidän tekstiviestejään on siepattu.
Nokia Siemens Networksin edustajat ovat puhuneet itsensä pahasti pussiin. Yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Lauri Kivisen selittelyt Iran-kaupoista ovat olleet luokattomia. Viimeistään niiden ilmestyessä julkisuuteen Yleisradion hallituksen olisi tullut kysyä, voidaanko tällä ammattitaidottomuudella hoitaa myös Ylen yhteiskuntasuhteita, jos sattuu kriisiviestintätilanne. Kivisen mielestä sellaisia maita ei maailmassa saisi ollakaan, joissa Nokian laitteita käytetään väärin. Hänen omatuntonsa on puhdas. Haastatteluissa Kivisen jokainen lause kumoaa edellisen.
Jos olisin päässyt neuvomaan Kivistä, olisin suositellut toimimaan kuten porvoolaisen Enston toimitusjohtaja jäädessään kiinni Turkmenistanin diktaattorin lapsellisesta nuoleskelusta. Hän pyysi anteeksi ja tunnusti virheensä, jopa Arto Halosen kuulussa dokumentissa Pyhän kirjan varjossa ja elokuvan esitystilaisuuksissa.
Kivisen kansainvälisen kentän hallinta lienee ollut Ylen hallituksen keskeinen valintakriteeri. Vuonna 2008 Kivinen ei ollut kuullutkaan, että Iran on uskonnollinen diktatuuri. Teheranin vankiloiden seinät ovat paksut, mutta kidutuksista, raiskauksista ja telotuksista on ollut saatavissa tietoa. Miten kukaan voi olettaa, että yhtäaikaisesti jopa 50.000 ihmisen verkkoviestinnän vakoilun mahdollistavia valvontajärjestelmiä käytetään “laillisesti” niiden periaatteiden mukaan, joita “kansainväliset järjestöt” ovat määrittäneet.
Kesäkuun presidentinvaalien nostattamat mielenosoitukset ja niiden julma tukahduttaminen ovat vahvistaneet vaatimuksia siitä, että ydinohjelman lisäksi kansainvälisen yhteisön pitäisi ottaa ihmisoikeusloukkaukset paljon aikaisempaa enemmän mukaan keskusteluun Iranin kanssa.
Suuryritykset ovat sitkeästi vastustaneet sitovaa yhteiskuntavastuulainsäädäntöä. Nokian edustajat ovat sanoneet, että yritykset eivät voi toimia “maailmanpoliiseina”. Yhtiöt piiloutuvat eettisten ohjeidensa taakse. Ihmettelenpä, mitä konsultit kertoivat Nokian johdolle, kun Iraniin toimitettu valvontajärjestelmä nousi kansainväliseen keskusteluun kesäkuun mielenosoitusten myötä.
Euroopan parlamentti tuomitsi Nokian Iran-kaupan 11. helmikuuta ja vaati EU:lle kyseisen kaltaisten laitteiden vientikieltoa. Uutta viestintätekniikkaa ei ole vielä lainkaan alettu tarkastella kaksoiskäyttötuotteina. Internetin ja muun verkkoviestinnän yhteydet ihmisoikeuskysymyksiin ovat uusi ja haastava teema, joihin myös Euroopan unionin tulee tarttua.
Heidi Hautala
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja.

Facebook
Twitter
WhatsApp