Kirjoitin Turun Sanomiin kolumnin, joka alkaa seuraavasti:

Sauli Niinistöä on onniteltava uneliaan presidentinvaalikampanjan ravistelusta hereille. Odottamaton suurhyökkäys suoraan päävastustajan leiriin ei jäänyt keneltäkään havaitsematta. “Työväen presidentti” on hyvä vastine mainostoimistolle maksetuille isoille rahoille ja takaa huomioarvon joksikin aikaa. Ainakin se lähettää Tarja Halosen “koko kansan presidentin” suoraan museoon.

Vastakkainasetteluin ei Suomen ja maailman ongelmia todellakaan ratkaista, kuten Sauli Niinistö julistaa. Ahtaista eturyhmäeduista on päästävä irti.

Niille puolueille, joita Tarja Halonen ja Sauli Niinistö edustavat, on sopinut hyvin, että tärkeimpiä kysymyksiä on Suomessa ratkaistu suurten etujärjestöjen kesken, myös eduskunnalle kuuluvan vallan kustannuksella. Esimerkiksi vanhemmuuden kustannukset olisi varmaankin jo tasattu, jos ei olisi odotettu työmarkkinaosapuolten kypsymistä asiaan. SAK:n puolesta ehdittiinkin jo todeta, että mainostoimisto Bob Helsingin Niinistölle myöntämä arvonimi “työväen presidentti” on kutakuinkin sama kuin että SAK valitsisi sloganikseen “Elinkeinoelämän keskusjärjestö”…

Kolumni löytyy kokonaisuudessaan kotisivultani.