///Turun Sanomat

Muutama viikko sitten pidettiin eduskunnan tiloissa Venäjän Helsingin-suurlähetystön aloitteesta seminaari Marin tasavallan suomalais-ugrilaisen vähemmistön asemasta. Yleisön ihmettelevä hiljaisuus oli eduskunnan seminaarissa käsinkosketeltavaa, kun arvovaltainen puhuja toisensa jälkeen Marin tasavallan varapääministeri kärjessään selvitti, miten paljon hyvää tasavallassa on tehty kielivähemmistön hyväksi.[:]

Yleisössä istui myös Suomessa opiskeleva kyseistä vähemmistöä edustava Vassili Petrov, joka pahoinpideltiin loppukesällä Marissa aivan ilmeisesti suomalais-ugrilaisten pyrkimystensä takia. Oli noloa, että eduskuntamme arvovalta tällä tavoin alistettiin virallisen liturgian välikappaleeksi. Kolme huomattavaa tiedotusvälinettä raportoi tapahtumasta, ja kaikki kokivat velvollisuudekseen tuoda esiin toisen käsityksen.

Onneksi tiedotusvälineet olivat valppaita. Venäjälle suuntautuva raportointi on kuitenkin vastatuulessa. Useilta suomalaisilta toimittajilta on evätty työviisumi.

Vapaa toimittaja Ville Ropponen menetti työviisuminsa kirjoitettuaan Marin tasavallan vähemmistön ahdingosta. Hänet on taitavasti tehdyillä venäläisillä nettisivuilla vanhaan neuvostotyyliin leimattu vakooja-kuriiriksi.

Ropposella on selkeä näkemys Venäjän nykytilanteesta: Vladimir Putinin kauden vallankeskitys ja nouseva venäläisnationalismi on myrkkyä kielisukulaisillemme. Voimme nyt lisätä, että joka tuo tätä naapurimaamme huolestuttavaa kehitystä julki, on vaiennettava.

Otin toimittajien työn häirinnän esille eduskuntakyselyllä. Hallituksen uunituoreen vastauksen mukaan Suomi on helpottanut ulkomaisten toimittajien työtä ja järkeistänyt venäläisten viisumikäytäntöä, mutta Venäjä ei ole tähän ollut vastavuoroisesti valmis. Merkkiä muutoksesta ei hallitus ole ponnisteluistaan huolimatta havainnut. Venäjän ulkoministeriö on suostumassa Journalistiliiton kutsuun tulla keskustelemaan aiheesta lähiaikoina Helsingissä.

Liika kainous ei ole hyväksi, kun arvioidaan Venäjän kehitystä. Uskon venäläisten myös arvostavan suoraa puhetta suomettuneiden kiertoilmaisujen sijaan.

Viimeistään vuoden 1975 kuuluisan Etyk-kokouksen jälkeen on ollut lupa ja jopa velvollisuus puuttua toisissa maissa tapahtuviin ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien loukkauksiin. Uusi kansalaisjärjestölaki antaa viranomaisille mahdollisuuden lakkauttaa ulkomaisen järjestön toiminta, jos se vaarantaa esimerkiksi Venäjän täysivaltaisuuden, alueellisen yhtenäisyyden ja kulttuuriperinnön. Ulkoministeri Sergei Lavrov on rauhoittanut kriittisiä tahoja sanoen, että viranomaisille jää sentään laaja harkintavalta.

Siinäpä ongelma juuri onkin. Viranomaisten mielivalta ja oikeuslaitoksen alttius palvella poliittista valtaa ovat vieneet muiden muassa ympäristönsuojelijat ja ihmisoikeuksien puolustajat, jopa tutkijat, ahdinkoon.
EU:n taholta kansalaisjärjestölakia arvosteltiin tammikuussa tuoreeltaan. Luvattiin, että sen vaikutuksia seurataan tarkkaan. Tämä tehtävä tulee aivan pian Suomen vastuulle, kun puheenjohtajakausi alkaa.

On huolehdittava siitä, että EU:n uusi pyrkimys varmistaa energiansaantinsa Venäjältä ei johda unionin johtajia ummistamaan silmiä ihmisoikeusloukkauksilta. Tosin uusi “pragmatismi” on noussut unionin Venäjän-politiikassa muutenkin.

Tshetsheniasta ei ole unionin suusta kuulunut aikoihin sanaakaan. Vain muutama eurooppalainen intellektuelli Vaclav Havelin johdolla on muistuttanut yhä jatkuvasta kärsimysnäytelmästä. Moni itki silmänsä punaisiksi katsoessaan keskiviikkoiltana Pirjo Honkasalon palkittua Melankolian kolme huonetta -dokumenttia.

Venäjän kehitys ei parhaalla tahdollakaan ole kulkenut viime vuosina kohti demokratiaa. Pitäisi määrätietoisesti vastustaa sitä ajatusta, että ensin on saavutettava vakaus ja vasta sitten on demokratian vuoro. Sellainen liturgia palvelee vain valtaa, joka on päättänyt ikuistaa itsensä.